Olen ollut ilman suklaata kaksi kokonaista päivää! Tai oikeastaan se ei ole ihan totta... mutta melkein, ja se on jo askel eteenpäin!
Olo on jotenkin todella lässähtänyt (eikä johdu pelkästään eilisestä viinistä) ja turvonnut. Olen ihan takuulla lihonut. Aikamoinen tämä kuukauden pituinen suvantovaihe, tästä pitäisi nyt kyllä pystyä räpiköimään ylös. Olen onneksi sentään jaksanut käydä salilla, vaikkakin vain kolmisen kertaa viikossa. On se sentään parempi kuin ei mitään.
Suklaasta on päästävä eroon, sillä naamanikin kukkii kuin keväinen niitty... ihan karmeeta katseltavaa.
Tämä bloggailu on kyllä hyvä homma, muiden teksteistä saa tasaisesti haettua vähän inspiraatiota itselleenkin. Ja sitä tarvitaan varsinkin nyt.
Olen muutes innostunut nyt pinaatista :) Toivottavasti siitä saisi vähän lisävoimaa!
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Eteenpäin sano
Huomenna aloitan sen kirotun ruokapäiväkirjan. Otin nyt taas alkupainon tällä kotivaa'alla, joka näyttää liikaa (tai ainakin näytti aiemmin, toivottavasti paino ei ole noussut niin paljoa... :D), ja se on 86 kiloa. Nyt siis kaikki saatavillani olevat vaa'at näyttävät eri lukuja, joten päätin mennä tällä.
Kaikkiaan tämä touhu on mennyt aika kohtuullisesti, mutta ei mitenkään hyvin. Ruuanlaitto on valtava ongelma...
Aloitin juuri uudessa työpaikassa, ja siellä tulee ostettua lounaaksi aina joku leipä tai jotain. Hirveä suklaanhimo vaivaa koko ajan... pitäisi pystyä olemaan hetki ilman sokeria, jos se siitä helpottaisi. Kirjoitan aina samoista asioista, enkä ikinä tee niille mitään! Tai siltä se ainakin tuntuu.
Perjantaina oli ihan kuolemafiilis ensimmäisen työviikon jälkeen. Herran jestas, kun olin väsynyt... ja ärtsy! Kämppiksellä oli ihana viikonloppu mun kanssa. Mutta lauantaina pääsin salille vetämään kunnon raivotreenin ja johan olo helpotti. Tänään aurinko paistoi ja oli ihan mieletön ilma. Ensi viikoksi pitäisi taas kylmetä... Noooo...
Tuossa uudessa hommassa yksi raskaimmista jutuista on se, että siellä vaan istutaan koko päivä. Tuntuu, että työpäivän jälkeen olen niin täynnä purkamatonta energiaa, että tekisi mieli räjähtää siihen paikkaan. Jos ostaisi pyörän, voisi polkea töihin. Matka on bussilla 45 minuuttia, ei siis mahdoton poljettava. Ongelma on vain nuo polvet, pelkään vähän niiden puolesta... mutta täytyy miettiä.
Jouduin ostamaan nyt sitten töiden takia bussikortin, mutta aion yrittää olla käyttämättä sitä niin paljon kuin mahdollista muihin kuin työmatkoihin. Tuo hyötyliikunta sai aikaiseksi mielettömiä tuloksia joulu-tammikuussa, jos vaikka nytkin!
Mitäs muuta... hmm, ei kai mittään ihmeellistä. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Kaikkiaan tämä touhu on mennyt aika kohtuullisesti, mutta ei mitenkään hyvin. Ruuanlaitto on valtava ongelma...
Aloitin juuri uudessa työpaikassa, ja siellä tulee ostettua lounaaksi aina joku leipä tai jotain. Hirveä suklaanhimo vaivaa koko ajan... pitäisi pystyä olemaan hetki ilman sokeria, jos se siitä helpottaisi. Kirjoitan aina samoista asioista, enkä ikinä tee niille mitään! Tai siltä se ainakin tuntuu.
Perjantaina oli ihan kuolemafiilis ensimmäisen työviikon jälkeen. Herran jestas, kun olin väsynyt... ja ärtsy! Kämppiksellä oli ihana viikonloppu mun kanssa. Mutta lauantaina pääsin salille vetämään kunnon raivotreenin ja johan olo helpotti. Tänään aurinko paistoi ja oli ihan mieletön ilma. Ensi viikoksi pitäisi taas kylmetä... Noooo...
Tuossa uudessa hommassa yksi raskaimmista jutuista on se, että siellä vaan istutaan koko päivä. Tuntuu, että työpäivän jälkeen olen niin täynnä purkamatonta energiaa, että tekisi mieli räjähtää siihen paikkaan. Jos ostaisi pyörän, voisi polkea töihin. Matka on bussilla 45 minuuttia, ei siis mahdoton poljettava. Ongelma on vain nuo polvet, pelkään vähän niiden puolesta... mutta täytyy miettiä.
Jouduin ostamaan nyt sitten töiden takia bussikortin, mutta aion yrittää olla käyttämättä sitä niin paljon kuin mahdollista muihin kuin työmatkoihin. Tuo hyötyliikunta sai aikaiseksi mielettömiä tuloksia joulu-tammikuussa, jos vaikka nytkin!
Mitäs muuta... hmm, ei kai mittään ihmeellistä. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
lauantai 2. helmikuuta 2013
Tylsää sairastamista
Olen viettänyt niin paljon aikaa sairaana sisällä, että tämä koko kaupunki on alkanut näyttää tylsältä. Sataa vettä ja tuulee, on pimeä. Haluan lämpöön ja aurinkoon! Miten sitä voisi laillisesti muuttaa Australiaan? Jenkit olisi vielä kivempi. Täytyy vissiin lähteä reissuun...
Tämän vuoden suunnitelmien piti olla aika lailla pedattu (tai oikeastaan ei läheskään, mutta ainakin niiden suunnan piti olla suunnilleen tiedossa), mutta pidimme pientä inspiskeskustelua kämppikseni kanssa tuossa yksi ilta... ja nyt tuntuu, että kaikki aiemmin hyvältä kuulostaneet jutut vaihtuvat uusiin.
Laihduin viime vuonna puolessa vuodessa noin kymmenisen kiloa. Pystyisinköhän nyt samaan, tänä vuonna? Se olisi niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanaa. :') Pelkkä ajatus on jo ihan sairas. Phuh... Kai sitä nyt pystyy, sillä vaikka tästä tippuisikin vielä se kymmenen kiloa, olisin edelleen paksu.
Sain tänään taas unirytmini heittämään häränpyllyä - kello on kohta puoli kuusi aamulla ja täällä sitä vaan kukutaan. Tein itselleni vähän inspiraatiotaustakuvaa. Tarvitsen nyt motivaatiota! Huomenna aion mennä salille, kävi miten kävi. Tiedossa kevyt treeni, mutta treeni kumminkin.
Tämä kuva sopii hyvin tämän hetken tunnelmiin.
Tämän vuoden suunnitelmien piti olla aika lailla pedattu (tai oikeastaan ei läheskään, mutta ainakin niiden suunnan piti olla suunnilleen tiedossa), mutta pidimme pientä inspiskeskustelua kämppikseni kanssa tuossa yksi ilta... ja nyt tuntuu, että kaikki aiemmin hyvältä kuulostaneet jutut vaihtuvat uusiin.
Laihduin viime vuonna puolessa vuodessa noin kymmenisen kiloa. Pystyisinköhän nyt samaan, tänä vuonna? Se olisi niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanaa. :') Pelkkä ajatus on jo ihan sairas. Phuh... Kai sitä nyt pystyy, sillä vaikka tästä tippuisikin vielä se kymmenen kiloa, olisin edelleen paksu.
Sain tänään taas unirytmini heittämään häränpyllyä - kello on kohta puoli kuusi aamulla ja täällä sitä vaan kukutaan. Tein itselleni vähän inspiraatiotaustakuvaa. Tarvitsen nyt motivaatiota! Huomenna aion mennä salille, kävi miten kävi. Tiedossa kevyt treeni, mutta treeni kumminkin.
Tämä kuva sopii hyvin tämän hetken tunnelmiin.
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
Kroppa sanoo seis.
Takana on mieletön matka, josta poden ilmeisesti maksuna törkeää ripulia. :D En tiedä, koska viimeksi olisi tällainenkaan tauti koetellut. Nyt alkaa vähän jo elämä pikku hiljaa voittaa, joten eiköhän se tästä.
Käväisin nopeasti vaa'alla, kun heitin pienen lenkin kotona ennen taas säntäämistä lentokoneeseen ja palaamista tänne sateen keskelle, ja paino on ihme kyllä pysynyt aika lailla samoissa lukemissa! On se vähän noussut, olisiko ollut jossain 85 paikkeilla. Sekin lukema tosin oli yöllä ja vaatteet päällä. Olisi kiva ostaa tänne vaaka!
On oikeasti todellinen ihme, ettei paino noussut vähintään kolmea kiloa tuon kahden viikon reissun aikana... Meinaan herran jestas mutta mää söin! Pitäisi olla laitonta tehdä niin hyvää ruokaa kuin mitä tuo maa tarjoaa. Ahh!
En tiedä, onko tämä tauti jokin tartunta vai oliko reissun loppuosa yksinkertaisesti liian kuluttava. En ollut nukkunut oikeastaan kolmeen yöhön, lensin lentokoneilla ja istuin busseissa noin 30h, söin ihan miten sattuu ja päälle vielä jetlag. Kaupan päälle sain oksentelua, mutta se on onneksi jo loppu. Niin tai näin, kyllä se tästä.
Heti kun tämä pöpö on taltutettu, alan oikesti taas keskittyä tähän painon pudottamiseen. Viime kuukausi on mennyt vähän niin ja näin, ja nyt aiotaan kämppikseni kanssa pitää ruokapäiväkirjaa ja keskittyä syömisiin enemmän. Nyt on ihan pakko alkaa kokkailla ruokia, muuten tästä touhusta ei tule yhtään mitään.
On kauhea ikävä raejuustoa!
Käväisin nopeasti vaa'alla, kun heitin pienen lenkin kotona ennen taas säntäämistä lentokoneeseen ja palaamista tänne sateen keskelle, ja paino on ihme kyllä pysynyt aika lailla samoissa lukemissa! On se vähän noussut, olisiko ollut jossain 85 paikkeilla. Sekin lukema tosin oli yöllä ja vaatteet päällä. Olisi kiva ostaa tänne vaaka!
On oikeasti todellinen ihme, ettei paino noussut vähintään kolmea kiloa tuon kahden viikon reissun aikana... Meinaan herran jestas mutta mää söin! Pitäisi olla laitonta tehdä niin hyvää ruokaa kuin mitä tuo maa tarjoaa. Ahh!
En tiedä, onko tämä tauti jokin tartunta vai oliko reissun loppuosa yksinkertaisesti liian kuluttava. En ollut nukkunut oikeastaan kolmeen yöhön, lensin lentokoneilla ja istuin busseissa noin 30h, söin ihan miten sattuu ja päälle vielä jetlag. Kaupan päälle sain oksentelua, mutta se on onneksi jo loppu. Niin tai näin, kyllä se tästä.
Heti kun tämä pöpö on taltutettu, alan oikesti taas keskittyä tähän painon pudottamiseen. Viime kuukausi on mennyt vähän niin ja näin, ja nyt aiotaan kämppikseni kanssa pitää ruokapäiväkirjaa ja keskittyä syömisiin enemmän. Nyt on ihan pakko alkaa kokkailla ruokia, muuten tästä touhusta ei tule yhtään mitään.
On kauhea ikävä raejuustoa!
perjantai 11. tammikuuta 2013
Mässytys tuottaa tulosta
Okei, tämän menneen kuukauden sana on ehdottomasti hyötyliikunta.
Uusi kämppämme sijaitsee noin puolen tunnin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Mihin tahansa haluamme mennä, saamme tarpoa sitä yhtä ja samaa tietä useampaan kertaan pitkin päivää. Ja nyt, hyvät ystävät, se on tuottanut tulosta.
Joulu ja uusi vuosi ei pystynyt näemmä pysäyttämään ihrojeni sulamista, sillä painoa on lähtenyt viime punnituksesta kolmisen kiloa. Jos olisin ollut nätisti, olisi pudotusta ollut varmaan enemmänkin... mutta tämä hyvä, herran jestas kun olen tyytyväinen!
Nyt se paino on reippaat 83kg, mieletöntä!!! Koskahan viimeksi olen oikeasti ollut tämän painoinen? En muista! Olin ihan varma, että painaisin vähintään 86kg joulun jälkeen. Varmaan oikeasti maailman historian ensimmäinen vuosi, kun painoni on pudonnut vuoden vaihteessa nousemisen sijaan. Hullua!
Olen ihan super tyytyväinen :) Olo on kuitenkin sellainen, että olisin lihonut, vaikka vaaka näyttää luojan kiitos alas päin.
Nyt kun on vähän saatu taas massaa alas, on hyvä lähteä parin viikon lomalle valtameren toiselle puolelle ihmeiden maailmaan syömään vähän lisää. En aio stressata! Kävelyä tulee takuulla, jumppaa ei - toivotaan, että hyötyliikunta hillitsee painonnousua edes vähäsen.
Palailen blogisfääreihin todennäköisesti helmikuun alussa tai näin, nähdään siis silloin. Tsemppiä kaikille!
Uusi kämppämme sijaitsee noin puolen tunnin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Mihin tahansa haluamme mennä, saamme tarpoa sitä yhtä ja samaa tietä useampaan kertaan pitkin päivää. Ja nyt, hyvät ystävät, se on tuottanut tulosta.
Joulu ja uusi vuosi ei pystynyt näemmä pysäyttämään ihrojeni sulamista, sillä painoa on lähtenyt viime punnituksesta kolmisen kiloa. Jos olisin ollut nätisti, olisi pudotusta ollut varmaan enemmänkin... mutta tämä hyvä, herran jestas kun olen tyytyväinen!
Nyt se paino on reippaat 83kg, mieletöntä!!! Koskahan viimeksi olen oikeasti ollut tämän painoinen? En muista! Olin ihan varma, että painaisin vähintään 86kg joulun jälkeen. Varmaan oikeasti maailman historian ensimmäinen vuosi, kun painoni on pudonnut vuoden vaihteessa nousemisen sijaan. Hullua!
Olen ihan super tyytyväinen :) Olo on kuitenkin sellainen, että olisin lihonut, vaikka vaaka näyttää luojan kiitos alas päin.
Nyt kun on vähän saatu taas massaa alas, on hyvä lähteä parin viikon lomalle valtameren toiselle puolelle ihmeiden maailmaan syömään vähän lisää. En aio stressata! Kävelyä tulee takuulla, jumppaa ei - toivotaan, että hyötyliikunta hillitsee painonnousua edes vähäsen.
Palailen blogisfääreihin todennäköisesti helmikuun alussa tai näin, nähdään siis silloin. Tsemppiä kaikille!
perjantai 4. tammikuuta 2013
Lisää painoa!
Nyt on tapahtunut jotain ainutlaatuista. Olen laittanut lähespä kaikkiin salilaitteisiin 5-10 kiloa lisää painoa viime viikkojen aikana. Voittajafiilis!
Kaverini kertoi minulle syksyllä, että hänen siskonsa laittaa siihen sellaiseen reisilaitteeseen (tämä pakaralaite, jossa jalkoja työnnetään erilleen toisistaan... asiantuntija puhuu nyt) 60 kiloa painoa. Me laitettiin samaiseen laitteeseen tuolloin 30-35 kiloa ja minä sanoin, että ei ole mahdollista, olet ymmärtänyt siskon tarinat nyt kyllä ihan väärin. Kuka pystyisi punnertamaan sillä muka 60 kiloa??!
Lo and behold, nyt pystyn tällä samaisella vehkeellä pusertamaan 3x15 sarjan 50 kilolla. Halleluja!
Jännästi sitä jää jumiin samoihin painoihin, vaikka helposti nousisi enemmänkin. Täytyy yrittää jatkaa samaa rataa, vaikka se vähän tuskallisempaa onkin.
Olen vähän huolissani tuosta aerobisesta puolesta. Olen viime aikoina aloittanut saleilun noin 20-25 minuutin voimakävelyllä (ensin olen kävellyt salille n. 20-25 minuuttia ja sen lisäksi siis kävellyt juoksumatolla) ja sen jälkeen mennyt soutamaan 10 minuutiksi. Sitten ähellän laitteissa sellaiset 50-60 minuuttia ja menen puoleksi tunniksi vielä uimaan.
Kaipaan crosstraineria, sillä saisi aivan älyttömän hien päälle. En nyt kuitenkaan noiden polvien takia oikein uskalla crossata. Ehkä voin aloittaa sen ja kokeilla, miten ne kestävät, kun palailen helmikuun alussa reissusta. Lähden ensi viikolla meinaan kolmeksi viikoksi vähän seikkailulle. :)
Mutta onkohan tuosta kävelystä, soudusta ja uinnista oikein mihinkään? Menisin jumppiin, jos tietäisin, ettei niissä ole niitä kirottuja kyykkyjä. Ovathan nuo minun aerobiseni paremmat kuin ei mitään, totta kai. Mutta eivät sellaista kunnon hikipuserrusjumppaa kuitenkaan.
Siihen olen tyytyväinen, että olen käynyt näillä lomalörsöviikoillakin vähintään kolme kertaa salilla, vaikka sen edestä onkin tullut syötyä. Nyt ruotuun sano, mars mars!
Kaverini kertoi minulle syksyllä, että hänen siskonsa laittaa siihen sellaiseen reisilaitteeseen (tämä pakaralaite, jossa jalkoja työnnetään erilleen toisistaan... asiantuntija puhuu nyt) 60 kiloa painoa. Me laitettiin samaiseen laitteeseen tuolloin 30-35 kiloa ja minä sanoin, että ei ole mahdollista, olet ymmärtänyt siskon tarinat nyt kyllä ihan väärin. Kuka pystyisi punnertamaan sillä muka 60 kiloa??!
Lo and behold, nyt pystyn tällä samaisella vehkeellä pusertamaan 3x15 sarjan 50 kilolla. Halleluja!
Jännästi sitä jää jumiin samoihin painoihin, vaikka helposti nousisi enemmänkin. Täytyy yrittää jatkaa samaa rataa, vaikka se vähän tuskallisempaa onkin.
Olen vähän huolissani tuosta aerobisesta puolesta. Olen viime aikoina aloittanut saleilun noin 20-25 minuutin voimakävelyllä (ensin olen kävellyt salille n. 20-25 minuuttia ja sen lisäksi siis kävellyt juoksumatolla) ja sen jälkeen mennyt soutamaan 10 minuutiksi. Sitten ähellän laitteissa sellaiset 50-60 minuuttia ja menen puoleksi tunniksi vielä uimaan.
Kaipaan crosstraineria, sillä saisi aivan älyttömän hien päälle. En nyt kuitenkaan noiden polvien takia oikein uskalla crossata. Ehkä voin aloittaa sen ja kokeilla, miten ne kestävät, kun palailen helmikuun alussa reissusta. Lähden ensi viikolla meinaan kolmeksi viikoksi vähän seikkailulle. :)
Mutta onkohan tuosta kävelystä, soudusta ja uinnista oikein mihinkään? Menisin jumppiin, jos tietäisin, ettei niissä ole niitä kirottuja kyykkyjä. Ovathan nuo minun aerobiseni paremmat kuin ei mitään, totta kai. Mutta eivät sellaista kunnon hikipuserrusjumppaa kuitenkaan.
Siihen olen tyytyväinen, että olen käynyt näillä lomalörsöviikoillakin vähintään kolme kertaa salilla, vaikka sen edestä onkin tullut syötyä. Nyt ruotuun sano, mars mars!
Motivaatiopohdintaa.
Havahduin juuri todellisuuteen - mulla on jo mahtavat kahdeksan lukijaa! Suuuuuren suuri kiitos ja kumarrus, ihanaa, että joku viitsii välillä näitä sepustuksia vähän selailla. :)
Iris heitti uuden vuoden kunniaksi pienen haasteen, jossa pitää pohtia tulevaa vuotta ja omaa elämäntapamuutostaan. Miksi sokerin täytyy olla niin hyvää?...
Pohditaanpas nyt sitten.
Mitä hyvää nykyisessä elämäntavassa on?
- Se on sosiaalinen elämäntapa. Mennäänkö oluselle tai syömään? No mennään vaan, "ei se tässä katastrofissa enää tunnu". Mitä tehtäisi? Syödään vähän jotain samalla, kun katsotaan leffaa. Ruoka ja juoma yhdistää ihmisiä... Mutta kuka sanoo, että sen ruuan ja juoman pitäisi olla aina epäterveellistä?
- Hyvää on myös se hetken helpotus, kun saa ahtaa itsensä täyteen kaikkea hyvää ja namia. Njamnjam.
Mitä huonoa nykyisessä elämäntavassa on?
- Häpeän itseäni.
- Olen ruma ja lihava, vaikka haluaisin olla hoikka ja kaunis.
- Läskini alentavat itsetuntoani huomattavasti.
- En voi käyttää sellaisia vaatteita kuin haluaisin. Vaatekauppareissut ahdistaa, ja haluan kadota pukukoppien syvyyksiin yksin. En halua esitellä kavereilleni makkaroitani nuolevia kolttuja, jotka eivät ikinä istu hyvin.
- Ihoni on karmea, mutta pelkäänpä, etteivät nuo venymis- ja vanumisarvet enää edes laihduttamalla katoa.
- En uskalla olla aina oma itseni, kun pelkään ihmisten arvostelevan minut kokoni perusteella.
- Hiilarimorkkikset.
- Itsekunnioituksen ja -arvostuksen puute. "En pystynyt taaskaan olemaan irti makeasta. Olen taas lihonut."
Mitä huonoa uudessa elämäntavassa?
- Noloa kieltäytyä herkuista tai syömisistä, vaikka tekisi mieli syödä. Noloa kertoa muille, että en ole tyytyväinen itseeni ja yritän laihduttaa. Olen aina yrittänyt olla sellainen rempseä läski, mutta oikeasti olen tuskissani näiden ihrojen alla.
- Valtavat mieliteot, joita ei valitettavasti aina pysty hillitsemään.
- Jatkuva morkkis siitä, että on taas syönyt liikaa. Silloinkin, kun ei ole.
- Vanhojen tapojen vaihtaminen. Mitä sen napostelun sijasta pitäisi tehdä?
Mitä hyvää uudessa elämäntavassa?
- Laihtumisen myötä voin ostaa sellaisia vaatteita, joita haluan.
- Kun kävelen huoneeseen, tiedän, etteivät ihmiset ajattele ensimmäiseksi "ohhoh, miten lihava". Ehkä he ajattelevat, että "voi kauhea, mikä tukka/paita/meikki/naama", mutta se on tuhat kertaa parempi kuin tuo ensimmäinen vaihtoehto.
- Mieletön energia. Laihtumisen ja aktiivisen liikkumisen myötä on saanut niin käsittämättömän paljon energiaa arkeen, ettei uskoisi. Jaksan tehdä samalla itsekurilla muitakin asioita. Olen aloittanut esimerkiksi uuden kielen opiskelun ja instrumentin soiton harjoittelun. Olen aina halunnut tehdä näitä asioita, ja ehkä aiemmin tehnytkin muutaman viikon, mutta sitten into on taas kadonnut. Nyt en lopeta!
- En ole aina se seurueen lihavin, eikä minua kuvailtaisi sanoin "se oli se lihava tyttö". Näin on takuulla tapahtunut! Yhyy.
- Liikkuminen on helpompaa. Jaksan enemmän, paremmin ja pidempään. Pysyn muiden vauhdissa.
- Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en joudu häpeämään itseäni ja ulkonäköäni.
- Saan rohkeutta tutustua entistä innokkaammin uusiin ihmisiin, selvinpäinkin. :P
- Arvostan itseäni. Olen pystynyt tekemään jotakin, mitä en olisi ikinä uskonut pystyväni, ja jossa olen epäonnistunut niin usein aiemmin. Ja jossa monet muutkin epäonnistuvat kerta kerran jälkeen.
- Jaksan töiden jälkeen harrastaa ja touhuta. Nukun hyvin.
- Lihavuuden tuomat terveyshäikät poistuvat. Reuma voi paremmin.
- Kaipaan liikuntaa ja haluan liikkua.
Pff, tämä vika lista voisi jatkua loputtomiin! Mitä hyvää laihtumisessa ei olisi?
Täytyy yrittää lukea tuota listaa usein ja siten muistuttaa itselleen, mitä kohti tässä mennään. Haluan itselleni tuon kaiken, ihan oikeasti haluan.
Iris heitti uuden vuoden kunniaksi pienen haasteen, jossa pitää pohtia tulevaa vuotta ja omaa elämäntapamuutostaan. Miksi sokerin täytyy olla niin hyvää?...
Pohditaanpas nyt sitten.
Mitä hyvää nykyisessä elämäntavassa on?
- Se on sosiaalinen elämäntapa. Mennäänkö oluselle tai syömään? No mennään vaan, "ei se tässä katastrofissa enää tunnu". Mitä tehtäisi? Syödään vähän jotain samalla, kun katsotaan leffaa. Ruoka ja juoma yhdistää ihmisiä... Mutta kuka sanoo, että sen ruuan ja juoman pitäisi olla aina epäterveellistä?
- Hyvää on myös se hetken helpotus, kun saa ahtaa itsensä täyteen kaikkea hyvää ja namia. Njamnjam.
Mitä huonoa nykyisessä elämäntavassa on?
- Häpeän itseäni.
- Olen ruma ja lihava, vaikka haluaisin olla hoikka ja kaunis.
- Läskini alentavat itsetuntoani huomattavasti.
- En voi käyttää sellaisia vaatteita kuin haluaisin. Vaatekauppareissut ahdistaa, ja haluan kadota pukukoppien syvyyksiin yksin. En halua esitellä kavereilleni makkaroitani nuolevia kolttuja, jotka eivät ikinä istu hyvin.
- Ihoni on karmea, mutta pelkäänpä, etteivät nuo venymis- ja vanumisarvet enää edes laihduttamalla katoa.
- En uskalla olla aina oma itseni, kun pelkään ihmisten arvostelevan minut kokoni perusteella.
- Hiilarimorkkikset.
- Itsekunnioituksen ja -arvostuksen puute. "En pystynyt taaskaan olemaan irti makeasta. Olen taas lihonut."
Mitä huonoa uudessa elämäntavassa?
- Noloa kieltäytyä herkuista tai syömisistä, vaikka tekisi mieli syödä. Noloa kertoa muille, että en ole tyytyväinen itseeni ja yritän laihduttaa. Olen aina yrittänyt olla sellainen rempseä läski, mutta oikeasti olen tuskissani näiden ihrojen alla.
- Valtavat mieliteot, joita ei valitettavasti aina pysty hillitsemään.
- Jatkuva morkkis siitä, että on taas syönyt liikaa. Silloinkin, kun ei ole.
- Vanhojen tapojen vaihtaminen. Mitä sen napostelun sijasta pitäisi tehdä?
Mitä hyvää uudessa elämäntavassa?
- Laihtumisen myötä voin ostaa sellaisia vaatteita, joita haluan.
- Kun kävelen huoneeseen, tiedän, etteivät ihmiset ajattele ensimmäiseksi "ohhoh, miten lihava". Ehkä he ajattelevat, että "voi kauhea, mikä tukka/paita/meikki/naama", mutta se on tuhat kertaa parempi kuin tuo ensimmäinen vaihtoehto.
- Mieletön energia. Laihtumisen ja aktiivisen liikkumisen myötä on saanut niin käsittämättömän paljon energiaa arkeen, ettei uskoisi. Jaksan tehdä samalla itsekurilla muitakin asioita. Olen aloittanut esimerkiksi uuden kielen opiskelun ja instrumentin soiton harjoittelun. Olen aina halunnut tehdä näitä asioita, ja ehkä aiemmin tehnytkin muutaman viikon, mutta sitten into on taas kadonnut. Nyt en lopeta!
- En ole aina se seurueen lihavin, eikä minua kuvailtaisi sanoin "se oli se lihava tyttö". Näin on takuulla tapahtunut! Yhyy.
- Liikkuminen on helpompaa. Jaksan enemmän, paremmin ja pidempään. Pysyn muiden vauhdissa.
- Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en joudu häpeämään itseäni ja ulkonäköäni.
- Saan rohkeutta tutustua entistä innokkaammin uusiin ihmisiin, selvinpäinkin. :P
- Arvostan itseäni. Olen pystynyt tekemään jotakin, mitä en olisi ikinä uskonut pystyväni, ja jossa olen epäonnistunut niin usein aiemmin. Ja jossa monet muutkin epäonnistuvat kerta kerran jälkeen.
- Jaksan töiden jälkeen harrastaa ja touhuta. Nukun hyvin.
- Lihavuuden tuomat terveyshäikät poistuvat. Reuma voi paremmin.
- Kaipaan liikuntaa ja haluan liikkua.
Pff, tämä vika lista voisi jatkua loputtomiin! Mitä hyvää laihtumisessa ei olisi?
Täytyy yrittää lukea tuota listaa usein ja siten muistuttaa itselleen, mitä kohti tässä mennään. Haluan itselleni tuon kaiken, ihan oikeasti haluan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)