Eteenpäin sano

Huomenna aloitan sen kirotun ruokapäiväkirjan. Otin nyt taas alkupainon tällä kotivaa'alla, joka näyttää liikaa (tai ainakin näytti aiemmin, toivottavasti paino ei ole noussut niin paljoa... :D), ja se on 86 kiloa. Nyt siis kaikki saatavillani olevat vaa'at näyttävät eri lukuja, joten päätin mennä tällä.

Kaikkiaan tämä touhu on mennyt aika kohtuullisesti, mutta ei mitenkään hyvin. Ruuanlaitto on valtava ongelma...

Aloitin juuri uudessa työpaikassa, ja siellä tulee ostettua lounaaksi aina joku leipä tai jotain. Hirveä suklaanhimo vaivaa koko ajan... pitäisi pystyä olemaan hetki ilman sokeria, jos se siitä helpottaisi. Kirjoitan aina samoista asioista, enkä ikinä tee niille mitään! Tai siltä se ainakin tuntuu.

Perjantaina oli ihan kuolemafiilis ensimmäisen työviikon jälkeen. Herran jestas, kun olin väsynyt... ja ärtsy! Kämppiksellä oli ihana viikonloppu mun kanssa. Mutta lauantaina pääsin salille vetämään kunnon raivotreenin ja johan olo helpotti. Tänään aurinko paistoi ja oli ihan mieletön ilma. Ensi viikoksi pitäisi taas kylmetä... Noooo...

Tuossa uudessa hommassa yksi raskaimmista jutuista on se, että siellä vaan istutaan koko päivä. Tuntuu, että työpäivän jälkeen olen niin täynnä purkamatonta energiaa, että tekisi mieli räjähtää siihen paikkaan. Jos ostaisi pyörän, voisi polkea töihin. Matka on bussilla 45 minuuttia, ei siis mahdoton poljettava. Ongelma on vain nuo polvet, pelkään vähän niiden puolesta... mutta täytyy miettiä.

Jouduin ostamaan nyt sitten töiden takia bussikortin, mutta aion yrittää olla käyttämättä sitä niin paljon kuin mahdollista muihin kuin työmatkoihin. Tuo hyötyliikunta sai aikaiseksi mielettömiä tuloksia joulu-tammikuussa, jos vaikka nytkin!

Mitäs muuta... hmm, ei kai mittään ihmeellistä. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!