torstai 22. marraskuuta 2012

Älä vaan kyllästy

Olen laihtunut viime kuuden kuukauden aikana suunnilleen kolmesataa grammaa viikossa. Näin taaksepäin katsoen on totuuden nimissä sanottava, että en kyllä mitenkään olisi pystynyt tämän nopeampaan tahtiin. Toivoisin pystyväni, mutta ei kyllä.

Kävin nyt sitten siellä ruokaterapeutin pakeilla, mutta mitään uutta mullistavaa sieltä ei irronnut. Puhuttiin taas siitä aamiaisesta, jota en edelleenkään osaa syödä. Jos aloittaisin ruuan tankkaamisen jo aamusta, ei illalla olisi niin kova nälkä. Miksi se on vaikea käsittää?

Oikea ongelma on aika. Arvostan sitä kymmenen minuutin sängyssä torkkumista paljon enemmän kuin kunnon aamupalaa. Jos on tulossa pitkä päivä, niin kyllä yritän syödä jotain, mutta normaalitilanteessa en, enkä yleensä muutenkaan hedelmää enempää.

Nytkin on nälkä.

Proteiinirahkasta puhuttiin, se on kuulemma hyvää välipalaa, mutta tavallinen rahkakin ajaisi sen asian, kuntosaleilusta huolimatta. Lihan määrää pitäisi lisätä myös ja pitäisi syödä paljon useammin ja enemmän. Ongelmani ovat ne herkkupäivät, joita tulee viikkoon helposti kaksikin kappaletta. Yritän pysyä yhdessä, mutta esimerkiksi tällä viikolla olen oikeastaan sen päivän jo käyttänyt, mutta takuulla viikonloppuna joku päivä menee herkutteluksi.

Ei se nyt niin kauheasti haittaa, mutta haluaisin pystyä pysymään herkuista irti helpommin.

Kirjoitin tälle ruokaihmiselle vähän paperille noita ruokapäiväkirjamerkintöjä. On vain vaikea tehdä sellaista järkevää, tasaista päivää, kun sellaisia ei ole. Työtilanteeni ja aikatauluni vaihtelevat koko ajan, jolloin en pysty opettamaan kropalle mitään säännöllistä ruokarytmiä. Pitäisi silti pystyä ja yrittää.

Karmeinta olisi päästää kroppa ihan täysin jollein säästöliekille, jolloin se ei suostuisi irrottamaan ihroista... huhhuh. Ei kiitos. Ihrat lakoon!

On se muuten hullua, että ihminen tekee itselleen niinkin luonnollisesta asiasta kuin ruoka, kauhean ongelman ja mörön. Pöh.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Oppiläksyjä

Energia. Lempeys omaa itseään kohtaan, sillä aina ei nyt vaan ihan onnistu. Täällä viihtyäkseen on pakko viihtyä myös omassa kehossa.

Tulevaisuus on vähän ahdistava, mutta samalla tuskin maltan odottaa. Olen alkanut oppia lopultakin läksyn siitä, että haluamansa asiat saa, jos jaksaa yrittää. Nyt jaksan luottaa siihen ajatukseen. Matkan varrella ehkä hoksaa, että en saanutkaan tuota, vaan sain tilalle jotakin muuta, ehkä jopa parempaa. Mutta jotakin hienoa joka tapauksessa.

Pyydän itseltäni enemmän armoa ja rohkeutta. Pitää olla rohkeampi, pitää uskaltaa. Uskallan ja olen rohkea, mutta mitä tulee läheisyyteen... uhh. Ahdistaa. Pakko uskaltaa ja pistää itsensä alttiiksi. Jos et tunne, et elä, niinhän se vain on.

Pyydän myös antamaan armoa muille. Ei aina tarvitse olla niin kriittinen ja vaativa. Jos pidän itseäni rentona ihmisenä, niin sitä minun pitäisi myös olla. Mieluiten aina. Aina ei tarvitsisi pettyä muihin - itse olen vähintään yhtä pölhö ja tympeä, ehkä jopa pahempi kuin monet muut, joita niin usein mielessäni syytän.

En ole koskaan ollut itsetuhoinen (järkyttävän vahva sana), mutta joskus nukkumaan mennessä olen ajatellut, että ei se nyt niin kovin paljoa haittaisi, jos seuraavana aamuna ei heräisi. Pakko viihtyä omana itsenä, jos haluaa päästä eroon tuollaisista ajatuksista. Eivät ne koskaan säännöllisiä ole olleet, mutta väsyneen ja tympeän mielen tuotoksia. Ei enää sellaista.

On niin paljon kaikkea saavutettavaa ja hienoa edessä, ja ne asiat olisi ihanaa kohdata hyvin voivassa kehossa.

Miksi päästin itseni tällaiseksi? On helppo katsoa taaksepäin ja syyttää muita. Äitiä, reumaa, lääkkeitä. Mutta minä itse olen ne karkit suuhuni lapannut ja jäänyt istumaan sohvan pohjalle. Toivottavasti tämä on osa opetusta, jonka tarvitsen. Olisin toivonut selviäväni pienemmillä vahingoilla, mutta ihan miten vaan. Näin se nyt menee.

Nyt pitää enää keksiä, mitä oikeasti haluaa tehdä, ja pyrkiä sitä kohti. Joo, niin se on.

Näillä ajatuksilla uuteen viikkoon!



Liikuntakalenteri täyttyy

Tässä hiukan koontia männäviikkojen juoksuista ja menoista. Kaverini yritti vakuutella, kuinka hyvä ja kiva ostos sykemittari olisi... Olisihan se toisaalta, voisi seurata kalorikulutusta ja sykettä. Mutta mutta. Olin ihan innolla ostamassa sellaista jo aikaisemmin, mutta nyt sykemittari-into on kyllä lopahtanut.

Nyt täytyy kyllä hommata kotoa se polvituki ja parantaa tuo turvonnut polvi, haluaisin mennä spinningiin. :) 


Vko 46
3h kuntosalia
50min kiinteytysjumppa
50min bootcamp
Rutkasti hyötyliikuntakävelyä töissä
Yhteensä: 4h 40min

Vko 45
2h kuntosalia
30min cxworx
50min bootcamp
2h kävelyä
Yhteensä: 4h 20min 

Vko 44
4h kuntosalia
1h cxworx
1h spinning
45min bootcamp
Yhteensä: 6h 45min

Vko43
1,5h Cxworx
3,5h salia
30min Spinning
45min Bootcamp
Yhteensä: n. 6h

Vko42
1h Cxworx
1h kahvakuula
1h Sali
1h pyöräilyä
Yhteensä: 4h

Vko 41
4h salia
45min bootcamp
1,5h cxworx
Yhteensä: ~6h

Vko 40
3h salia
2h cxworx
Yhteensä: 5h

Vko 39
1h Core 30 & Power Core
3h kuntosali
Yhteensä ~4h 

Vko 38
1,5h Cxworx
4h salia
1h pyöräilyä
Yhteensä: 6,5h

Vko 37
30min Cxworx
1h bodypump
45min Core45
1h Shäbääm
2,5h kuntosali
Yhteensä: 6h

Vko 34
1h polkupyöräilyä
2h kuntosalia
1h Shäbääm
Yhteensä: 4h

Vko 32
2h jumppia
2h 15min kuntosalia
1h 15min pyöräilyä
Yhteensä: 5h 45min

lauantai 17. marraskuuta 2012

Saavutuksia

Mietin justiinsa tänään, että en kyllä ole selvillä vesillä tämän orastavan liikuntaharrastukseni kanssa vasta kuin sitten, kun olen jaksanut tätä touhua ainakin vuoden verran. Olisi ihanaa, jos liikunnasta jäisi tapa, jota jatkaisin aina. Aina.

Nyt alkaa olla puoli vuotta täynnä ja olen kyllä saavuttanut paljon. Jaksanut käydä neljästä seitsemään tuntia harrastamassa liikuntaa joka viikko ja painoakin lähtenyt. Nyt vaan pitäisi painaa kaasua ja jatkaa samaa rataa. Uusi tavoite on nyt kyllä ehdottomasti se 80 kiloa. Se olisi ihan sairasta! Ja tarkoittaa kovaa työtä. Siihen päästäkseni pitäisi karistaa kuusi harvinaisen tiukassa istuvaa kiloa.

Kesällä pohdin, että tuloksia on varmasti näkyvillä, kunhan olen käynyt salilla puoli vuotta. Olen edelleen pläski, mutta tästä se lähtee.

Vko 45 
2h kuntosalia
30min cxworx
50min bootcamp
2h kävelyä
Yhteensä: 4h 20min 

Vko 46
3h kuntosalia
50min kiinteytysjumppa
50min bootcamp
Rutkasti hyötyliikuntakävelyä töissä
Yhteensä: 4h 40min

perjantai 16. marraskuuta 2012

Lievästi lihava

Kaupunki on jälleen vaihtunut ja paikallinen kuntosali tullut katsottua. Menin sitten bootcampiin pahaa aavistamattomana jälleen. Jos meinasin kuolla sinne edellisen salin bootcampiin, niin tämä sitten taas... uhhuhheijaa. Kuolin.

Suunnittelin meneväni tuon jumpan jälkeen vielä salille, mutta ei mitään saumaa. Raahauduin vapisevana ulos sieltä salista ja kaiken lisäksi tuli paha olo tuon treenin jälkeen. Koskaan ei ole sellaista oloa ollut. Ohjaaja pisti todella koville, todella koville. Mutta ainakin tuossa kehittyisi, jos pystyisi käymään!

Kaiken lisäksi olen ärsyttänyt polveni harvinaisen turpeaan kuntoon. Täytyy nyt yrittää olla kyykkäilemättä viikkoon, jos se taas rauhottuisi. Se on kyllä kestänyt ihan törkeän hyvin rääkkiä jo viime kesästä asti, kaikki kunnia polvelle. :) Kiitos siitä.

Jos pääsisin 80 kiloon, niin pääsisin painoindeksitaulukossa pois merkittävästä lihavuudesta lievään lihavuuteen. Olisi mahtavaa olla lievästi lihava! Nyt vaaka näyttää reilut 86 kiloa, mutta on jonain heikkona hetkenä käynyt 85 kilossakin. Whhoooppaa!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Learn to like yourself






Just niin. 






 Kuvat: weheartit.com

11 kiloa löysää voimaa

Ihanaa, paino tippuu! Eilen se näytti päivän lopussa 87,6kg. Uff! Parasta on kuitenkin se, että minä mahdun tavoitemekkooni!

Siis mitä ihmettä! En voi muuta sanoa kuin VAU. Toivottavasti tämä suunta jatkuu, ihan oikeasti! Mahtava tunne, kun paino on lopulta lähtenyt liikkumaan oikein kunnolla. Ihmettelen kovasti, että se on yhä tuon 87 viime viikonlopun jälkeen... Mutta hyvä näin!

"Nyt vaatekokoni on 46-48, ja tuo mekko on kokoa 42. Haluaisin toki laihtua vaikka kokoon 40, mutta aion lähteä kokeilemaan ensin neljääkakkosta. Siihen pystyn, oikeasti varmasti, ihan todella pystyn!"

Näin kirjoitin tässä postauksessa 1.9.2010. Ei tuohon kokoon 42 pääseminen vienytkään kuin aika lailla kaksi vuotta. :) Sääli, mutta tässä sitä nyt ollaan. Kauan se näköjään vaati kypsyttelyä, ennen kuin alkoi tapahtua. Nyt tavoitteeksi sitten se koko 40!

Lähdimme ex-tempore ystävien kanssa tänään ravintolaan syömään, joten ruokapäiväkirja ei näytä kovin hyvältä. En sentään ottanut kanakoria dippeineen, vaan lehtipihvin, jossa tosin oli ranskalaisia ja yrttivoita - eli ehkä ei sittenkään sen parempi vaihtoehto kuin friteeratut nugetit. Mutta peli oli kokonaan menetetty siinä vaiheessa, kun nenämme eteen iskettiin jälkkärimenu. Otin siinä sitten suklaajätskin höysteineen.

Noh, jos viikonloppuna pysyisi irti karkeista, niin tämä menisi karkkipäivästä. Joo, näin teen. Täytyykin taas päivitellä sitä ruokapäiväkirjaa ja postailla tänne.

Tämän viikon treenit jäävät harmittavaisen vähäisiksi muuttopuuhista johtuen. Ellen sitten rykäise ja käy salilla tällä toisella paikkakunnalla... Mietitään.

Mutta hei oikeesti, olen laihtunut yli 11 kiloa suurimmasta vaiheesta!! Halleluja!


Vko 44
4h kuntosalia
1h cxworx
1h spinning
45min bootcamp
Yhteensä: 6h 45min