Se tunne, kun...
Nostaa salilla enemmän kuin miehet.
Jaksaa kaksi toistoa lisää, vaikka luuli olevansa jo täysin loppu.
Pystyy kieltäytymään karkista. (ei tosin tapahdu kovin usein)
On syönyt hyvin, eikä turvota.
Tuntee olonsa normaalin kokoiseksi.
Vaaka näyttää pienempää lukemaa.
Tuntee olonsa kauniiksi.
Sopeutuu kokonsa puolesta joukkoon.
Kelpaa jolle kulle tällaisenaan.
Joku kehuu kauniiksi.
Nyt täytyy kirjoittaa vähän miehistä. Avauduin siitä joskus aikaisemmin, että miksi en koskaan tapaa miehiä, jotka tykkäisivät lihavista naisista. Nyt jotain on tapahtunut tällä saralla.
Olen aina ollut miesten kanssa epävarma. Tai kaverina en, mutta heti jos se on mennyt flirttailun puolelle, olen mennyt aivan lukkoon. En vain ole osannut sitä. Syynä on mielestäni yksinkertaisesti se, että olen tuntenut oloni omassa kropassani niin vastenmieliseksi, etten olisi uskaltanut antaa kenenkään edes koskea.
En seurustele, mutta siihen on tarjoutunut kyllä mahdollisuus. Tuntuu todella kummalta, että löydän tätä nykyä miehiä, jotka suostuvat jopa koskemaan minuun? Ja hyviä tyyppejä kaiken lisäksi, ei mitään hölmöä yhden yön hommailua.
Pari viikkoa sitten tein yhden ihanan tapaamani miehen kanssa kaupunkiloman Eurooppaan. Siis minä? Mitä ihmettä. Aiemmin pelkkä skypettäminen olisi ollut aivan täysin mahdoton tehtävä (jota teimme tuntitolkulla), ja nyt lähdin reissuun hänen kanssaan. Oli tosi kivaa ja olemme edelleen yhteyksissä, vaikka mitään sen kummallisempaa tästä ei tulekaan. Ajoitus on hyvin väärä, valitettavasti.
Olen tosi kiitollinen, että olen päässyt tähän vaiheeseen. Olen tavallaan ajatellut ja pelännyt heittäväni nuoruuteni hukkaan olemalla lihava, vaikka olenkin saanut kokea mielettömiä asioita ja matkoja. Miespuoli vaan on aina vähän kangerrellut, vaikka jotain pientä on joskus hyvin harvoin ollutkin. Se on kuitenkin tärkeää ja hauskaa, ja haluan päästä osalliseksi siihen.
Jos laihdun tästä vielä lisää, ehkä miehet edelleen saattaisivat kelpuuttaa minut. Tänä keväänä tapahtuneet asiat lohduttavat, sillä en edelleenkään ole missään nimessä edes normaalikokoinen. Ehkä jostain löytyy vielä joku.
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Ei jaksa stressata
Väsyttää aivan sairaasti! En ymmärrä, miksi. Joka ikinen päivä, varsinkin syömisen jälkeen. Mun sokereidenkin pitäis olla ihan ok, joten mikä on ongelma? Ärsyttävää.
Muuten on mennyt ihan hyvin. Vaikka paino ei kyllä liiku suuntaan eikä toiseen, enkä oikein tiedä, mitä mun pitäisi tehdä eri tavalla. Toivon, että se jumittaa, kun olen taas liikkunut vähän enemmän... Leikin, että lihakset kasvavat niin kovaa vauhtia, ettei paino ehdi tippua. :)
Tosin täytyy sanoa, että se mun salisuunnitelma meni mönkään. Sen tyhmän laitoksen aukioloajat ovat niin surkeat, etten ehdi sinne työpäivinä ikinä. Olen käynyt kaksi kertaa viikossa bodypumpissa ja sitten iltaisin pyöräilemässä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Eiks sen pitäis olla ihan ok määrä?
En oikein tiedä, mitä mun pitäis tehdä syömisten kanssa toisin. Ehkä napostelen huomaamattani... Oon kyllä yönyt nakkeja tosi paljon, onkohan ne se ongelma? Mutta en mielestäni niiiin paljon. En syö usein, mutta varmasti liikaa, mun lautaskoot on tosi suuret. Uhoan joka ikinen kerta täällä, että nyt aloitan ruokapäiväkirjan, mutta mitään ei tapahdu. Pitäis oikeasti alottaa.
Pystyn vetämään pumpissa hyvillä painoilla, keskimäärin isommilla ku suurin osa siellä ja lähes yhtä isoilla ku timmeimmät tyypit. Törmäsin yhteen kaveriin salilla pari viikkoa sitten ja se oli sanonut meidän toiselle kaverille, että vedän ihan törkeillä painoilla siellä. Kiva kuulla ja huomata, että tää työ on oikeasti tuottanut tulosta! Mulla on tosi vahva fiilis. Siitä tulee hyvä olo.
Nyt ei jotenkin jaksa kiinnostaa toi painon jumitus, koska oon syönyt ihan hyvin enkä ole herkutellut, ja oon liikkunutkin hyvin, eikä se paino silti putoa. Aion mennä nyt tällä ja kiinteyttää kroppaa, kaipa se läski siitä pakostakin johonkin päin joskus liikahtaa. Nyt paino on liikkunut lukemissa 82-84, se heittelee aivan älyttömästi päivästä riippuen.
No stress! Vaikka ois kyllä kivaa päästä seiskalla alkavaan kymmenlukuun...
Muuten on mennyt ihan hyvin. Vaikka paino ei kyllä liiku suuntaan eikä toiseen, enkä oikein tiedä, mitä mun pitäisi tehdä eri tavalla. Toivon, että se jumittaa, kun olen taas liikkunut vähän enemmän... Leikin, että lihakset kasvavat niin kovaa vauhtia, ettei paino ehdi tippua. :)
Tosin täytyy sanoa, että se mun salisuunnitelma meni mönkään. Sen tyhmän laitoksen aukioloajat ovat niin surkeat, etten ehdi sinne työpäivinä ikinä. Olen käynyt kaksi kertaa viikossa bodypumpissa ja sitten iltaisin pyöräilemässä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Eiks sen pitäis olla ihan ok määrä?
En oikein tiedä, mitä mun pitäis tehdä syömisten kanssa toisin. Ehkä napostelen huomaamattani... Oon kyllä yönyt nakkeja tosi paljon, onkohan ne se ongelma? Mutta en mielestäni niiiin paljon. En syö usein, mutta varmasti liikaa, mun lautaskoot on tosi suuret. Uhoan joka ikinen kerta täällä, että nyt aloitan ruokapäiväkirjan, mutta mitään ei tapahdu. Pitäis oikeasti alottaa.
Pystyn vetämään pumpissa hyvillä painoilla, keskimäärin isommilla ku suurin osa siellä ja lähes yhtä isoilla ku timmeimmät tyypit. Törmäsin yhteen kaveriin salilla pari viikkoa sitten ja se oli sanonut meidän toiselle kaverille, että vedän ihan törkeillä painoilla siellä. Kiva kuulla ja huomata, että tää työ on oikeasti tuottanut tulosta! Mulla on tosi vahva fiilis. Siitä tulee hyvä olo.
Nyt ei jotenkin jaksa kiinnostaa toi painon jumitus, koska oon syönyt ihan hyvin enkä ole herkutellut, ja oon liikkunutkin hyvin, eikä se paino silti putoa. Aion mennä nyt tällä ja kiinteyttää kroppaa, kaipa se läski siitä pakostakin johonkin päin joskus liikahtaa. Nyt paino on liikkunut lukemissa 82-84, se heittelee aivan älyttömästi päivästä riippuen.
No stress! Vaikka ois kyllä kivaa päästä seiskalla alkavaan kymmenlukuun...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)