Se tunne ja ihanat miehet

Se tunne, kun...

Nostaa salilla enemmän kuin miehet.
Jaksaa kaksi toistoa lisää, vaikka luuli olevansa jo täysin loppu.
Pystyy kieltäytymään karkista. (ei tosin tapahdu kovin usein)
On syönyt hyvin, eikä turvota.
Tuntee olonsa normaalin kokoiseksi.
Vaaka näyttää pienempää lukemaa.
Tuntee olonsa kauniiksi.
Sopeutuu kokonsa puolesta joukkoon.
Kelpaa jolle kulle tällaisenaan.
Joku kehuu kauniiksi.



Nyt täytyy kirjoittaa vähän miehistä. Avauduin siitä joskus aikaisemmin, että miksi en koskaan tapaa miehiä, jotka tykkäisivät lihavista naisista. Nyt jotain on tapahtunut tällä saralla.

Olen aina ollut miesten kanssa epävarma. Tai kaverina en, mutta heti jos se on mennyt flirttailun puolelle, olen mennyt aivan lukkoon. En vain ole osannut sitä. Syynä on mielestäni yksinkertaisesti se, että olen tuntenut oloni omassa kropassani niin vastenmieliseksi, etten olisi uskaltanut antaa kenenkään edes koskea.

En seurustele, mutta siihen on tarjoutunut kyllä mahdollisuus. Tuntuu todella kummalta, että löydän tätä nykyä miehiä, jotka suostuvat jopa koskemaan minuun? Ja hyviä tyyppejä kaiken lisäksi, ei mitään hölmöä yhden yön hommailua.

Pari viikkoa sitten tein yhden ihanan tapaamani miehen kanssa kaupunkiloman Eurooppaan. Siis minä? Mitä ihmettä. Aiemmin pelkkä skypettäminen olisi ollut aivan täysin mahdoton tehtävä (jota teimme tuntitolkulla), ja nyt lähdin reissuun hänen kanssaan. Oli tosi kivaa ja olemme edelleen yhteyksissä, vaikka mitään sen kummallisempaa tästä ei tulekaan. Ajoitus on hyvin väärä, valitettavasti.

Olen tosi kiitollinen, että olen päässyt tähän vaiheeseen. Olen tavallaan ajatellut ja pelännyt heittäväni nuoruuteni hukkaan olemalla lihava, vaikka olenkin saanut kokea mielettömiä asioita ja matkoja. Miespuoli vaan on aina vähän kangerrellut, vaikka jotain pientä on joskus hyvin harvoin ollutkin. Se on kuitenkin tärkeää ja hauskaa, ja haluan päästä osalliseksi siihen.

Jos laihdun tästä vielä lisää, ehkä miehet edelleen saattaisivat kelpuuttaa minut. Tänä keväänä tapahtuneet asiat lohduttavat, sillä en edelleenkään ole missään nimessä edes normaalikokoinen. Ehkä jostain löytyy vielä joku.