Väsymys on jotenkin hassusti ollut tämän kesän sana. Yleensä kesä ja valoisuus ovat antaneet energiaa, mutta nyt tuntuu, että sitä ei ollut ei sitten yhtään. Toisaalta taas olen ehkä itse tehnyt sen itselleni. Voin laskea yhden käden sormilla sellaiset vapaapäivät, jotka olisin oikeasti pyhittänyt levolle. Olen viilettänyt ympäriinsä - ulkomailla aina, kun minulla on ollut yli kaksi vapaata päivää, univelkaa ja alkoholia on kerätty kroppaan aika reippaanlaisesti. Olen tehnyt 12 päivän työputkia ja murehtinut lihavuuttani. Ha!
Viime viikolla vietin yhden elämäni parhaista ja kuluttavimmista viikoista ja matkoista. Tapasin aivan mielettömiä vanhoja ystäviä ja itkin kuin vauva, kun jouduin jättämään heidät jälleen. Elämä on minulle oikeasti todella hyvä, se pitäisi muistaa useammin ja jättää valitus vähemmälle.
Entä sitten, jos reuma järsii niveliä ja polvet rutisevat? Entä sitten, jos ihoni ei ole täydellinen? Jos se haittaa jota kuta, minkä minä sille voin? En voi kuin toivoa löytäväni ihmisiä, jotka näkevät sen läpi. Olen onneksi löytänytkin.
Nyt olen päättänyt jättää tämän sokerittoman pois, se on ihan liian vaikeaa. Ei pysty, eikä ennen kaikkea jaksa. Kokeilen tätä 5:2-dieettiä, eli kaksi päivää paastoa ja loput päivät voi syödä normaalisti. Viikon kalorirajani paukkuvat niin helposti yli, että nuo dieettipäivät tekevät todella hyvää. Pidin ensimmäisen tiistaina, lounaasta lounaaseen. Söin lähes noin 400g raejuustoa, yhden Profeel-proteiinirahkan sekä tomaatin ja kurkun.
Dieetin kalorimäärät naisille ovat paastopäivinä 500 kcal, minä taisin syödä noin 530 tai vastaavaa. Tänään söin ruuan ennen klo 12, seuraavaksi syön iltapäivällä 150g raejuustoa, kaksi nakkia, kolme avomaakurkkua ja kaksi porkkanaa. Kotona voin syödä vielä rahkaa, kun pääsen töistä.
Yllättävän paljon siihen 500 kaloriinkin mahtuu!
Täytyy muuten kiittää ihmisten kirjoittamia laihdutusblogeja, sillä epätoivon hetkellä tulin eilen hakemaan täältä itselleni kannustusta ja motivaatiota. Kolme tuntia pohdin, jaksanko lähteä bodypumppiin vai en, otin välissä tirsat ja kallistuin ajatukseen kotiin jäämisestä.
Päätin hyödyntää viimeisen oljenkorren ja tulin lueskelemaan laihdutusblogeja. Se tehosi - sain itseni salille! Mutta voi jeesus mikä rääkki se oli. Olen käynyt kesän ajan noin kaksi kertaa viikossa bodypumpissa ja se on ollut siinä, muu liikunta on hyötyliikuntapyöräilyä paikasta toiseen. Nyt en ole ollut salilla lainkaan kahteen viikkoon - se näkyi ja ennen kaikkea tuntui. Suunta ylöspäin!
torstai 22. elokuuta 2013
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Sokeritonta elämää
Olen ollut aiiiivan täysin puhki. Viime viikolla sain raahattua itseni kerran bodypumppiin ja tänään kävin salilla. Onneksi kävin, oli harvinaisen vahva treeni! Ai että oli hyvä olo, vaikka olen lykännyt sitä jo kaksi päivää, enkä olisi edelleenkään millään halunnut mennä. Yritän perjantaina mennä bodypumpiin, niin tämän viikon ilmaiset työpaikkaedut on käytetty. Viikonloppuna olisi hyvä jaksaa edes pyöräillä vähän, en ole tehnyt sitäkään aikoihin. Työpaikkapyöräilyä joo, mutta en kunnon hikipolkemista.
Kaverini ehdotti, että kokeilisin sokeritonta diettiä muutaman viikon ajan. Kokeilin sitä gluteenitonta viime vuoden syksyllä ja toivoin sen tuovan apua reumaani, mutta en huomannut fiiliksissäni tai nivelissä mitään kovin kummallista eroa. Olisi varmaan pitänyt jatkaa kauemmin.
Sokeriton olisi niiiiiin vaikea, herran jestas. Ahdistaa vähän edes ajatella sitä. Ei hedelmiä, ei ketsuppia, ei makaronilaatikkoa, ei mitään. Ei sillä että tuo ketsuppi olisi niin tärkeää, mutta kuitenkin... Kasviksia. Rahkaa... mitä sen rahkan kanssa sitten voisi syödä? Voi kauheeta, ei ananastakaan? Apua!
Olisin kyllä aika kova, jos pystyisin olemaan erossa sokerista edes kaksi viikkoa. Täytyy katsoa ja yrittää syödä muuten hyvin, paljon kasviksia ja lihaa. Harmi, että ihan kaikkeen tungetaan sitä piilosokeria... Onkohan niissä hunajabroilereissakin kauheasti sokeria? Ihan takuulla on. Voi rähmä.
Olen lähdössä ensi viikolla viikoksi reissuun, ja siellä en kyllä todellakaan aio stressata syömisistä. Sen jälkeen voisin ottaa rehabina tämän sokerikuurin ja yrittää palauttaa itseni ruotuun.
Kulunut kuukausi on mennyt vähän heikonlaisesti. Olen ollut tosi väsynyt, ihoni reistailee taas aivan älyttömästi, menkkani katosivat yhtäkkiä ja odotan ortopedin tuomiota siitä, joudunko lonkkaleikkaukseen vai en. Tuo iho- ja menkkahomma johtunee siitä, että hormoonini ovat taas aivan vinksallaan?! En tajua. Harmittaa aivan vietävästi, mutta koitan ajatella positiivisen kautta.
Painon pudotuksesta ei voi puhuakaan. Tällä viikolla olen jo pitänyt kaksi karkkipäivää (nyt on tosiaan siis keskiviikko), mutta toisaalta eipä se paino ole noussutkaan. Vyötärön mitta oli vähän taas tippunut toukokuisesta kyllä, täytyisi mitata se ja laittaa tänne. On tippunut, ellei se siis ole venynyt jo takaisin. Olen jopa miettinyt kroppakuvan julkaisemista, vaan enpä tiedä. Katsotaan nyt.
Aavistuksen verran lannistunein fiiliksin, mutta huonomminhan sitä voisi myös mennä! Tarttis enää tippua hei viisi kiloa, niin pääsisin indeksitaulukossa lievästi lihavaksi. On se vaan tiukassa!
Kaverini ehdotti, että kokeilisin sokeritonta diettiä muutaman viikon ajan. Kokeilin sitä gluteenitonta viime vuoden syksyllä ja toivoin sen tuovan apua reumaani, mutta en huomannut fiiliksissäni tai nivelissä mitään kovin kummallista eroa. Olisi varmaan pitänyt jatkaa kauemmin.
Sokeriton olisi niiiiiin vaikea, herran jestas. Ahdistaa vähän edes ajatella sitä. Ei hedelmiä, ei ketsuppia, ei makaronilaatikkoa, ei mitään. Ei sillä että tuo ketsuppi olisi niin tärkeää, mutta kuitenkin... Kasviksia. Rahkaa... mitä sen rahkan kanssa sitten voisi syödä? Voi kauheeta, ei ananastakaan? Apua!
Olisin kyllä aika kova, jos pystyisin olemaan erossa sokerista edes kaksi viikkoa. Täytyy katsoa ja yrittää syödä muuten hyvin, paljon kasviksia ja lihaa. Harmi, että ihan kaikkeen tungetaan sitä piilosokeria... Onkohan niissä hunajabroilereissakin kauheasti sokeria? Ihan takuulla on. Voi rähmä.
Olen lähdössä ensi viikolla viikoksi reissuun, ja siellä en kyllä todellakaan aio stressata syömisistä. Sen jälkeen voisin ottaa rehabina tämän sokerikuurin ja yrittää palauttaa itseni ruotuun.
Kulunut kuukausi on mennyt vähän heikonlaisesti. Olen ollut tosi väsynyt, ihoni reistailee taas aivan älyttömästi, menkkani katosivat yhtäkkiä ja odotan ortopedin tuomiota siitä, joudunko lonkkaleikkaukseen vai en. Tuo iho- ja menkkahomma johtunee siitä, että hormoonini ovat taas aivan vinksallaan?! En tajua. Harmittaa aivan vietävästi, mutta koitan ajatella positiivisen kautta.
Painon pudotuksesta ei voi puhuakaan. Tällä viikolla olen jo pitänyt kaksi karkkipäivää (nyt on tosiaan siis keskiviikko), mutta toisaalta eipä se paino ole noussutkaan. Vyötärön mitta oli vähän taas tippunut toukokuisesta kyllä, täytyisi mitata se ja laittaa tänne. On tippunut, ellei se siis ole venynyt jo takaisin. Olen jopa miettinyt kroppakuvan julkaisemista, vaan enpä tiedä. Katsotaan nyt.
Aavistuksen verran lannistunein fiiliksin, mutta huonomminhan sitä voisi myös mennä! Tarttis enää tippua hei viisi kiloa, niin pääsisin indeksitaulukossa lievästi lihavaksi. On se vaan tiukassa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)