Motivaatiopohdintaa.

Havahduin juuri todellisuuteen - mulla on jo mahtavat kahdeksan lukijaa! Suuuuuren suuri kiitos ja kumarrus, ihanaa, että joku viitsii välillä näitä sepustuksia vähän selailla. :)

Iris heitti uuden vuoden kunniaksi pienen haasteen, jossa pitää pohtia tulevaa vuotta ja omaa elämäntapamuutostaan. Miksi sokerin täytyy olla niin hyvää?...

Pohditaanpas nyt sitten.

Mitä hyvää nykyisessä elämäntavassa on?
- Se on sosiaalinen elämäntapa. Mennäänkö oluselle tai syömään? No mennään vaan, "ei se tässä katastrofissa enää tunnu". Mitä tehtäisi? Syödään vähän jotain samalla, kun katsotaan leffaa. Ruoka ja juoma yhdistää ihmisiä... Mutta kuka sanoo, että sen ruuan ja juoman pitäisi olla aina epäterveellistä?
- Hyvää on myös se hetken helpotus, kun saa ahtaa itsensä täyteen kaikkea hyvää ja namia. Njamnjam.

Mitä huonoa nykyisessä elämäntavassa on?
- Häpeän itseäni.
- Olen ruma ja lihava, vaikka haluaisin olla hoikka ja kaunis.
- Läskini alentavat itsetuntoani huomattavasti.
- En voi käyttää sellaisia vaatteita kuin haluaisin. Vaatekauppareissut ahdistaa, ja haluan kadota pukukoppien syvyyksiin yksin. En halua esitellä kavereilleni makkaroitani nuolevia kolttuja, jotka eivät ikinä istu hyvin.
- Ihoni on karmea, mutta pelkäänpä, etteivät nuo venymis- ja vanumisarvet enää edes laihduttamalla katoa.
- En uskalla olla aina oma itseni, kun pelkään ihmisten arvostelevan minut kokoni perusteella.
- Hiilarimorkkikset.
- Itsekunnioituksen ja -arvostuksen puute. "En pystynyt taaskaan olemaan irti makeasta. Olen taas lihonut."

Mitä huonoa uudessa elämäntavassa?
- Noloa kieltäytyä herkuista tai syömisistä, vaikka tekisi mieli syödä. Noloa kertoa muille, että en ole tyytyväinen itseeni ja yritän laihduttaa. Olen aina yrittänyt olla sellainen rempseä läski, mutta oikeasti olen tuskissani näiden ihrojen alla.
- Valtavat mieliteot, joita ei valitettavasti aina pysty hillitsemään.
- Jatkuva morkkis siitä, että on taas syönyt liikaa. Silloinkin, kun ei ole.
- Vanhojen tapojen vaihtaminen. Mitä sen napostelun sijasta pitäisi tehdä?

Mitä hyvää uudessa elämäntavassa?
- Laihtumisen myötä voin ostaa sellaisia vaatteita, joita haluan.
- Kun kävelen huoneeseen, tiedän, etteivät ihmiset ajattele ensimmäiseksi "ohhoh, miten lihava". Ehkä he ajattelevat, että "voi kauhea, mikä tukka/paita/meikki/naama", mutta se on tuhat kertaa parempi kuin tuo ensimmäinen vaihtoehto.
- Mieletön energia. Laihtumisen ja aktiivisen liikkumisen myötä on saanut niin käsittämättömän paljon energiaa arkeen, ettei uskoisi. Jaksan tehdä samalla itsekurilla muitakin asioita. Olen aloittanut esimerkiksi uuden kielen opiskelun ja instrumentin soiton harjoittelun. Olen aina halunnut tehdä näitä asioita, ja ehkä aiemmin tehnytkin muutaman viikon, mutta sitten into on taas kadonnut. Nyt en lopeta!
- En ole aina se seurueen lihavin, eikä minua kuvailtaisi sanoin "se oli se lihava tyttö". Näin on takuulla tapahtunut! Yhyy.
- Liikkuminen on helpompaa. Jaksan enemmän, paremmin ja pidempään. Pysyn muiden vauhdissa.
- Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en joudu häpeämään itseäni ja ulkonäköäni.
- Saan rohkeutta tutustua entistä innokkaammin uusiin ihmisiin, selvinpäinkin. :P
- Arvostan itseäni. Olen pystynyt tekemään jotakin, mitä en olisi ikinä uskonut pystyväni, ja jossa olen epäonnistunut niin usein aiemmin. Ja jossa monet muutkin epäonnistuvat kerta kerran jälkeen.
- Jaksan töiden jälkeen harrastaa ja touhuta. Nukun hyvin.
- Lihavuuden tuomat terveyshäikät poistuvat. Reuma voi paremmin.
- Kaipaan liikuntaa ja haluan liikkua. 


Pff, tämä vika lista voisi jatkua loputtomiin! Mitä hyvää laihtumisessa ei olisi?

Täytyy yrittää lukea tuota listaa usein ja siten muistuttaa itselleen, mitä kohti tässä mennään. Haluan itselleni tuon kaiken, ihan oikeasti haluan.