Nyt on tapahtunut jotain ainutlaatuista. Olen laittanut lähespä kaikkiin salilaitteisiin 5-10 kiloa lisää painoa viime viikkojen aikana. Voittajafiilis!
Kaverini kertoi minulle syksyllä, että hänen siskonsa laittaa siihen sellaiseen reisilaitteeseen (tämä pakaralaite, jossa jalkoja työnnetään erilleen toisistaan... asiantuntija puhuu nyt) 60 kiloa painoa. Me laitettiin samaiseen laitteeseen tuolloin 30-35 kiloa ja minä sanoin, että ei ole mahdollista, olet ymmärtänyt siskon tarinat nyt kyllä ihan väärin. Kuka pystyisi punnertamaan sillä muka 60 kiloa??!
Lo and behold, nyt pystyn tällä samaisella vehkeellä pusertamaan 3x15 sarjan 50 kilolla. Halleluja!
Jännästi sitä jää jumiin samoihin painoihin, vaikka helposti nousisi enemmänkin. Täytyy yrittää jatkaa samaa rataa, vaikka se vähän tuskallisempaa onkin.
Olen vähän huolissani tuosta aerobisesta puolesta. Olen viime aikoina aloittanut saleilun noin 20-25 minuutin voimakävelyllä (ensin olen kävellyt salille n. 20-25 minuuttia ja sen lisäksi siis kävellyt juoksumatolla) ja sen jälkeen mennyt soutamaan 10 minuutiksi. Sitten ähellän laitteissa sellaiset 50-60 minuuttia ja menen puoleksi tunniksi vielä uimaan.
Kaipaan crosstraineria, sillä saisi aivan älyttömän hien päälle. En nyt kuitenkaan noiden polvien takia oikein uskalla crossata. Ehkä voin aloittaa sen ja kokeilla, miten ne kestävät, kun palailen helmikuun alussa reissusta. Lähden ensi viikolla meinaan kolmeksi viikoksi vähän seikkailulle. :)
Mutta onkohan tuosta kävelystä, soudusta ja uinnista oikein mihinkään? Menisin jumppiin, jos tietäisin, ettei niissä ole niitä kirottuja kyykkyjä. Ovathan nuo minun aerobiseni paremmat kuin ei mitään, totta kai. Mutta eivät sellaista kunnon hikipuserrusjumppaa kuitenkaan.
Siihen olen tyytyväinen, että olen käynyt näillä lomalörsöviikoillakin vähintään kolme kertaa salilla, vaikka sen edestä onkin tullut syötyä. Nyt ruotuun sano, mars mars!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti