Väsymys on jotenkin hassusti ollut tämän kesän sana. Yleensä kesä ja valoisuus ovat antaneet energiaa, mutta nyt tuntuu, että sitä ei ollut ei sitten yhtään. Toisaalta taas olen ehkä itse tehnyt sen itselleni. Voin laskea yhden käden sormilla sellaiset vapaapäivät, jotka olisin oikeasti pyhittänyt levolle. Olen viilettänyt ympäriinsä - ulkomailla aina, kun minulla on ollut yli kaksi vapaata päivää, univelkaa ja alkoholia on kerätty kroppaan aika reippaanlaisesti. Olen tehnyt 12 päivän työputkia ja murehtinut lihavuuttani. Ha!
Viime viikolla vietin yhden elämäni parhaista ja kuluttavimmista viikoista ja matkoista. Tapasin aivan mielettömiä vanhoja ystäviä ja itkin kuin vauva, kun jouduin jättämään heidät jälleen. Elämä on minulle oikeasti todella hyvä, se pitäisi muistaa useammin ja jättää valitus vähemmälle.
Entä sitten, jos reuma järsii niveliä ja polvet rutisevat? Entä sitten, jos ihoni ei ole täydellinen? Jos se haittaa jota kuta, minkä minä sille voin? En voi kuin toivoa löytäväni ihmisiä, jotka näkevät sen läpi. Olen onneksi löytänytkin.
Nyt olen päättänyt jättää tämän sokerittoman pois, se on ihan liian vaikeaa. Ei pysty, eikä ennen kaikkea jaksa. Kokeilen tätä 5:2-dieettiä, eli kaksi päivää paastoa ja loput päivät voi syödä normaalisti. Viikon kalorirajani paukkuvat niin helposti yli, että nuo dieettipäivät tekevät todella hyvää. Pidin ensimmäisen tiistaina, lounaasta lounaaseen. Söin lähes noin 400g raejuustoa, yhden Profeel-proteiinirahkan sekä tomaatin ja kurkun.
Dieetin kalorimäärät naisille ovat paastopäivinä 500 kcal, minä taisin syödä noin 530 tai vastaavaa. Tänään söin ruuan ennen klo 12, seuraavaksi syön iltapäivällä 150g raejuustoa, kaksi nakkia, kolme avomaakurkkua ja kaksi porkkanaa. Kotona voin syödä vielä rahkaa, kun pääsen töistä.
Yllättävän paljon siihen 500 kaloriinkin mahtuu!
Täytyy muuten kiittää ihmisten kirjoittamia laihdutusblogeja, sillä epätoivon hetkellä tulin eilen hakemaan täältä itselleni kannustusta ja motivaatiota. Kolme tuntia pohdin, jaksanko lähteä bodypumppiin vai en, otin välissä tirsat ja kallistuin ajatukseen kotiin jäämisestä.
Päätin hyödyntää viimeisen oljenkorren ja tulin lueskelemaan laihdutusblogeja. Se tehosi - sain itseni salille! Mutta voi jeesus mikä rääkki se oli. Olen käynyt kesän ajan noin kaksi kertaa viikossa bodypumpissa ja se on ollut siinä, muu liikunta on hyötyliikuntapyöräilyä paikasta toiseen. Nyt en ole ollut salilla lainkaan kahteen viikkoon - se näkyi ja ennen kaikkea tuntui. Suunta ylöspäin!
torstai 22. elokuuta 2013
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Sokeritonta elämää
Olen ollut aiiiivan täysin puhki. Viime viikolla sain raahattua itseni kerran bodypumppiin ja tänään kävin salilla. Onneksi kävin, oli harvinaisen vahva treeni! Ai että oli hyvä olo, vaikka olen lykännyt sitä jo kaksi päivää, enkä olisi edelleenkään millään halunnut mennä. Yritän perjantaina mennä bodypumpiin, niin tämän viikon ilmaiset työpaikkaedut on käytetty. Viikonloppuna olisi hyvä jaksaa edes pyöräillä vähän, en ole tehnyt sitäkään aikoihin. Työpaikkapyöräilyä joo, mutta en kunnon hikipolkemista.
Kaverini ehdotti, että kokeilisin sokeritonta diettiä muutaman viikon ajan. Kokeilin sitä gluteenitonta viime vuoden syksyllä ja toivoin sen tuovan apua reumaani, mutta en huomannut fiiliksissäni tai nivelissä mitään kovin kummallista eroa. Olisi varmaan pitänyt jatkaa kauemmin.
Sokeriton olisi niiiiiin vaikea, herran jestas. Ahdistaa vähän edes ajatella sitä. Ei hedelmiä, ei ketsuppia, ei makaronilaatikkoa, ei mitään. Ei sillä että tuo ketsuppi olisi niin tärkeää, mutta kuitenkin... Kasviksia. Rahkaa... mitä sen rahkan kanssa sitten voisi syödä? Voi kauheeta, ei ananastakaan? Apua!
Olisin kyllä aika kova, jos pystyisin olemaan erossa sokerista edes kaksi viikkoa. Täytyy katsoa ja yrittää syödä muuten hyvin, paljon kasviksia ja lihaa. Harmi, että ihan kaikkeen tungetaan sitä piilosokeria... Onkohan niissä hunajabroilereissakin kauheasti sokeria? Ihan takuulla on. Voi rähmä.
Olen lähdössä ensi viikolla viikoksi reissuun, ja siellä en kyllä todellakaan aio stressata syömisistä. Sen jälkeen voisin ottaa rehabina tämän sokerikuurin ja yrittää palauttaa itseni ruotuun.
Kulunut kuukausi on mennyt vähän heikonlaisesti. Olen ollut tosi väsynyt, ihoni reistailee taas aivan älyttömästi, menkkani katosivat yhtäkkiä ja odotan ortopedin tuomiota siitä, joudunko lonkkaleikkaukseen vai en. Tuo iho- ja menkkahomma johtunee siitä, että hormoonini ovat taas aivan vinksallaan?! En tajua. Harmittaa aivan vietävästi, mutta koitan ajatella positiivisen kautta.
Painon pudotuksesta ei voi puhuakaan. Tällä viikolla olen jo pitänyt kaksi karkkipäivää (nyt on tosiaan siis keskiviikko), mutta toisaalta eipä se paino ole noussutkaan. Vyötärön mitta oli vähän taas tippunut toukokuisesta kyllä, täytyisi mitata se ja laittaa tänne. On tippunut, ellei se siis ole venynyt jo takaisin. Olen jopa miettinyt kroppakuvan julkaisemista, vaan enpä tiedä. Katsotaan nyt.
Aavistuksen verran lannistunein fiiliksin, mutta huonomminhan sitä voisi myös mennä! Tarttis enää tippua hei viisi kiloa, niin pääsisin indeksitaulukossa lievästi lihavaksi. On se vaan tiukassa!
Kaverini ehdotti, että kokeilisin sokeritonta diettiä muutaman viikon ajan. Kokeilin sitä gluteenitonta viime vuoden syksyllä ja toivoin sen tuovan apua reumaani, mutta en huomannut fiiliksissäni tai nivelissä mitään kovin kummallista eroa. Olisi varmaan pitänyt jatkaa kauemmin.
Sokeriton olisi niiiiiin vaikea, herran jestas. Ahdistaa vähän edes ajatella sitä. Ei hedelmiä, ei ketsuppia, ei makaronilaatikkoa, ei mitään. Ei sillä että tuo ketsuppi olisi niin tärkeää, mutta kuitenkin... Kasviksia. Rahkaa... mitä sen rahkan kanssa sitten voisi syödä? Voi kauheeta, ei ananastakaan? Apua!
Olisin kyllä aika kova, jos pystyisin olemaan erossa sokerista edes kaksi viikkoa. Täytyy katsoa ja yrittää syödä muuten hyvin, paljon kasviksia ja lihaa. Harmi, että ihan kaikkeen tungetaan sitä piilosokeria... Onkohan niissä hunajabroilereissakin kauheasti sokeria? Ihan takuulla on. Voi rähmä.
Olen lähdössä ensi viikolla viikoksi reissuun, ja siellä en kyllä todellakaan aio stressata syömisistä. Sen jälkeen voisin ottaa rehabina tämän sokerikuurin ja yrittää palauttaa itseni ruotuun.
Kulunut kuukausi on mennyt vähän heikonlaisesti. Olen ollut tosi väsynyt, ihoni reistailee taas aivan älyttömästi, menkkani katosivat yhtäkkiä ja odotan ortopedin tuomiota siitä, joudunko lonkkaleikkaukseen vai en. Tuo iho- ja menkkahomma johtunee siitä, että hormoonini ovat taas aivan vinksallaan?! En tajua. Harmittaa aivan vietävästi, mutta koitan ajatella positiivisen kautta.
Painon pudotuksesta ei voi puhuakaan. Tällä viikolla olen jo pitänyt kaksi karkkipäivää (nyt on tosiaan siis keskiviikko), mutta toisaalta eipä se paino ole noussutkaan. Vyötärön mitta oli vähän taas tippunut toukokuisesta kyllä, täytyisi mitata se ja laittaa tänne. On tippunut, ellei se siis ole venynyt jo takaisin. Olen jopa miettinyt kroppakuvan julkaisemista, vaan enpä tiedä. Katsotaan nyt.
Aavistuksen verran lannistunein fiiliksin, mutta huonomminhan sitä voisi myös mennä! Tarttis enää tippua hei viisi kiloa, niin pääsisin indeksitaulukossa lievästi lihavaksi. On se vaan tiukassa!
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Se tunne ja ihanat miehet
Se tunne, kun...
Nostaa salilla enemmän kuin miehet.
Jaksaa kaksi toistoa lisää, vaikka luuli olevansa jo täysin loppu.
Pystyy kieltäytymään karkista. (ei tosin tapahdu kovin usein)
On syönyt hyvin, eikä turvota.
Tuntee olonsa normaalin kokoiseksi.
Vaaka näyttää pienempää lukemaa.
Tuntee olonsa kauniiksi.
Sopeutuu kokonsa puolesta joukkoon.
Kelpaa jolle kulle tällaisenaan.
Joku kehuu kauniiksi.
Nyt täytyy kirjoittaa vähän miehistä. Avauduin siitä joskus aikaisemmin, että miksi en koskaan tapaa miehiä, jotka tykkäisivät lihavista naisista. Nyt jotain on tapahtunut tällä saralla.
Olen aina ollut miesten kanssa epävarma. Tai kaverina en, mutta heti jos se on mennyt flirttailun puolelle, olen mennyt aivan lukkoon. En vain ole osannut sitä. Syynä on mielestäni yksinkertaisesti se, että olen tuntenut oloni omassa kropassani niin vastenmieliseksi, etten olisi uskaltanut antaa kenenkään edes koskea.
En seurustele, mutta siihen on tarjoutunut kyllä mahdollisuus. Tuntuu todella kummalta, että löydän tätä nykyä miehiä, jotka suostuvat jopa koskemaan minuun? Ja hyviä tyyppejä kaiken lisäksi, ei mitään hölmöä yhden yön hommailua.
Pari viikkoa sitten tein yhden ihanan tapaamani miehen kanssa kaupunkiloman Eurooppaan. Siis minä? Mitä ihmettä. Aiemmin pelkkä skypettäminen olisi ollut aivan täysin mahdoton tehtävä (jota teimme tuntitolkulla), ja nyt lähdin reissuun hänen kanssaan. Oli tosi kivaa ja olemme edelleen yhteyksissä, vaikka mitään sen kummallisempaa tästä ei tulekaan. Ajoitus on hyvin väärä, valitettavasti.
Olen tosi kiitollinen, että olen päässyt tähän vaiheeseen. Olen tavallaan ajatellut ja pelännyt heittäväni nuoruuteni hukkaan olemalla lihava, vaikka olenkin saanut kokea mielettömiä asioita ja matkoja. Miespuoli vaan on aina vähän kangerrellut, vaikka jotain pientä on joskus hyvin harvoin ollutkin. Se on kuitenkin tärkeää ja hauskaa, ja haluan päästä osalliseksi siihen.
Jos laihdun tästä vielä lisää, ehkä miehet edelleen saattaisivat kelpuuttaa minut. Tänä keväänä tapahtuneet asiat lohduttavat, sillä en edelleenkään ole missään nimessä edes normaalikokoinen. Ehkä jostain löytyy vielä joku.
Nostaa salilla enemmän kuin miehet.
Jaksaa kaksi toistoa lisää, vaikka luuli olevansa jo täysin loppu.
Pystyy kieltäytymään karkista. (ei tosin tapahdu kovin usein)
On syönyt hyvin, eikä turvota.
Tuntee olonsa normaalin kokoiseksi.
Vaaka näyttää pienempää lukemaa.
Tuntee olonsa kauniiksi.
Sopeutuu kokonsa puolesta joukkoon.
Kelpaa jolle kulle tällaisenaan.
Joku kehuu kauniiksi.
Nyt täytyy kirjoittaa vähän miehistä. Avauduin siitä joskus aikaisemmin, että miksi en koskaan tapaa miehiä, jotka tykkäisivät lihavista naisista. Nyt jotain on tapahtunut tällä saralla.
Olen aina ollut miesten kanssa epävarma. Tai kaverina en, mutta heti jos se on mennyt flirttailun puolelle, olen mennyt aivan lukkoon. En vain ole osannut sitä. Syynä on mielestäni yksinkertaisesti se, että olen tuntenut oloni omassa kropassani niin vastenmieliseksi, etten olisi uskaltanut antaa kenenkään edes koskea.
En seurustele, mutta siihen on tarjoutunut kyllä mahdollisuus. Tuntuu todella kummalta, että löydän tätä nykyä miehiä, jotka suostuvat jopa koskemaan minuun? Ja hyviä tyyppejä kaiken lisäksi, ei mitään hölmöä yhden yön hommailua.
Pari viikkoa sitten tein yhden ihanan tapaamani miehen kanssa kaupunkiloman Eurooppaan. Siis minä? Mitä ihmettä. Aiemmin pelkkä skypettäminen olisi ollut aivan täysin mahdoton tehtävä (jota teimme tuntitolkulla), ja nyt lähdin reissuun hänen kanssaan. Oli tosi kivaa ja olemme edelleen yhteyksissä, vaikka mitään sen kummallisempaa tästä ei tulekaan. Ajoitus on hyvin väärä, valitettavasti.
Olen tosi kiitollinen, että olen päässyt tähän vaiheeseen. Olen tavallaan ajatellut ja pelännyt heittäväni nuoruuteni hukkaan olemalla lihava, vaikka olenkin saanut kokea mielettömiä asioita ja matkoja. Miespuoli vaan on aina vähän kangerrellut, vaikka jotain pientä on joskus hyvin harvoin ollutkin. Se on kuitenkin tärkeää ja hauskaa, ja haluan päästä osalliseksi siihen.
Jos laihdun tästä vielä lisää, ehkä miehet edelleen saattaisivat kelpuuttaa minut. Tänä keväänä tapahtuneet asiat lohduttavat, sillä en edelleenkään ole missään nimessä edes normaalikokoinen. Ehkä jostain löytyy vielä joku.
Ei jaksa stressata
Väsyttää aivan sairaasti! En ymmärrä, miksi. Joka ikinen päivä, varsinkin syömisen jälkeen. Mun sokereidenkin pitäis olla ihan ok, joten mikä on ongelma? Ärsyttävää.
Muuten on mennyt ihan hyvin. Vaikka paino ei kyllä liiku suuntaan eikä toiseen, enkä oikein tiedä, mitä mun pitäisi tehdä eri tavalla. Toivon, että se jumittaa, kun olen taas liikkunut vähän enemmän... Leikin, että lihakset kasvavat niin kovaa vauhtia, ettei paino ehdi tippua. :)
Tosin täytyy sanoa, että se mun salisuunnitelma meni mönkään. Sen tyhmän laitoksen aukioloajat ovat niin surkeat, etten ehdi sinne työpäivinä ikinä. Olen käynyt kaksi kertaa viikossa bodypumpissa ja sitten iltaisin pyöräilemässä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Eiks sen pitäis olla ihan ok määrä?
En oikein tiedä, mitä mun pitäis tehdä syömisten kanssa toisin. Ehkä napostelen huomaamattani... Oon kyllä yönyt nakkeja tosi paljon, onkohan ne se ongelma? Mutta en mielestäni niiiin paljon. En syö usein, mutta varmasti liikaa, mun lautaskoot on tosi suuret. Uhoan joka ikinen kerta täällä, että nyt aloitan ruokapäiväkirjan, mutta mitään ei tapahdu. Pitäis oikeasti alottaa.
Pystyn vetämään pumpissa hyvillä painoilla, keskimäärin isommilla ku suurin osa siellä ja lähes yhtä isoilla ku timmeimmät tyypit. Törmäsin yhteen kaveriin salilla pari viikkoa sitten ja se oli sanonut meidän toiselle kaverille, että vedän ihan törkeillä painoilla siellä. Kiva kuulla ja huomata, että tää työ on oikeasti tuottanut tulosta! Mulla on tosi vahva fiilis. Siitä tulee hyvä olo.
Nyt ei jotenkin jaksa kiinnostaa toi painon jumitus, koska oon syönyt ihan hyvin enkä ole herkutellut, ja oon liikkunutkin hyvin, eikä se paino silti putoa. Aion mennä nyt tällä ja kiinteyttää kroppaa, kaipa se läski siitä pakostakin johonkin päin joskus liikahtaa. Nyt paino on liikkunut lukemissa 82-84, se heittelee aivan älyttömästi päivästä riippuen.
No stress! Vaikka ois kyllä kivaa päästä seiskalla alkavaan kymmenlukuun...
Muuten on mennyt ihan hyvin. Vaikka paino ei kyllä liiku suuntaan eikä toiseen, enkä oikein tiedä, mitä mun pitäisi tehdä eri tavalla. Toivon, että se jumittaa, kun olen taas liikkunut vähän enemmän... Leikin, että lihakset kasvavat niin kovaa vauhtia, ettei paino ehdi tippua. :)
Tosin täytyy sanoa, että se mun salisuunnitelma meni mönkään. Sen tyhmän laitoksen aukioloajat ovat niin surkeat, etten ehdi sinne työpäivinä ikinä. Olen käynyt kaksi kertaa viikossa bodypumpissa ja sitten iltaisin pyöräilemässä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Eiks sen pitäis olla ihan ok määrä?
En oikein tiedä, mitä mun pitäis tehdä syömisten kanssa toisin. Ehkä napostelen huomaamattani... Oon kyllä yönyt nakkeja tosi paljon, onkohan ne se ongelma? Mutta en mielestäni niiiin paljon. En syö usein, mutta varmasti liikaa, mun lautaskoot on tosi suuret. Uhoan joka ikinen kerta täällä, että nyt aloitan ruokapäiväkirjan, mutta mitään ei tapahdu. Pitäis oikeasti alottaa.
Pystyn vetämään pumpissa hyvillä painoilla, keskimäärin isommilla ku suurin osa siellä ja lähes yhtä isoilla ku timmeimmät tyypit. Törmäsin yhteen kaveriin salilla pari viikkoa sitten ja se oli sanonut meidän toiselle kaverille, että vedän ihan törkeillä painoilla siellä. Kiva kuulla ja huomata, että tää työ on oikeasti tuottanut tulosta! Mulla on tosi vahva fiilis. Siitä tulee hyvä olo.
Nyt ei jotenkin jaksa kiinnostaa toi painon jumitus, koska oon syönyt ihan hyvin enkä ole herkutellut, ja oon liikkunutkin hyvin, eikä se paino silti putoa. Aion mennä nyt tällä ja kiinteyttää kroppaa, kaipa se läski siitä pakostakin johonkin päin joskus liikahtaa. Nyt paino on liikkunut lukemissa 82-84, se heittelee aivan älyttömästi päivästä riippuen.
No stress! Vaikka ois kyllä kivaa päästä seiskalla alkavaan kymmenlukuun...
maanantai 27. toukokuuta 2013
No johan on!
Lipsumisestani johtuen päätin, etten päivitä tuonne sivupalkkiin painoani ennen kuin se on laskenut tuohon 83 kiloon. Nyt ollaan jo päästy tuolla alkaviin lukemiin - ehkä ensi viikolla voisin lisätä uutta painoa listaan. Sitten tuossa onkin ollut sellainen viiden kuukauden suvantovaihe. Pffth.
Eilen lähti ihan lapasesta syöminen! Kävin kaverin luona Tampereella ja lauantai meni ihan ok, vähän söin irtokarkkeja, join pari laittisiideriä ja söin puolikkaan pitsaa. Eilen sitten lähdin kotiin ja hain kaupasta varmaan kilon irtokarkkeja ja Maraboun valkosuklaalevyn!! Namnam.
Vetelin niitä siinä sitten poskeeni ja hyvvää oli. Niin ja ostin Classicin triplasuklaajätskin myös!
Nyt on ällöttävä ja tosi raskas olo.
Tekisi mieleni koittaa vesipaastoa tänään, mutta ajattelin mennä illalla pumppiin, joten jotain on syötävä. Lueskelin kuitenkin paastosta vähän ja sitä voisi olla tosi hyvä joskus kokeilla oikeastikin. Tasaisi viikon kalorimääriä vähän.
Yritän tänää mennä tosi kevyesti kyllä, lounaaksi huitaisen rahkan ananaksella ja täytyy katsoa jos söisi jotain vielä ennen illan jumppaa. Pakko syödä jotain, ehkä toisen rahkan?... Se pitää nälän ihan törkeän hyvin poissa!
Oon nyt ollut kuukauden Suomessa ja multa on tippunut joku 2-3 kiloa. Luulen, että ne on olleet pitkälti nesteitä, joita kropassani kevään jäljiltä kannoin. Pöhötystä ja nestettä. :P Olisi kiva saada ainakin muutama kilo vielä tässä alkuinnostuksessa veks. Tuollaiset eilisen kaltaiset mättöpäivät eivät vain oikein sovi pirtaan, muuten ihan hyvä.
Olen nyt käynyt spinningin ja cx-worxin sekä spinningin ja bodypumpin yhdistelmissä muutamia kertoja. Näiden lisäksi olen käynyt salilla ja pyöräillyt aika paljon. Siinä tulee ihan kivasti erilaisia jumppatuokioita, eikä käy pelkkä salikaan puuduttavaksi. Minulla on myös tapana tehdä salilla samaa juttua kerrasta toiseen, joten pumppi ja cx tuovat siihen hyvää vaihtelua.
Salin kesälukkari vaan näyttää ohjattujen tuntien osalta siltä, että en noihin yhdistelmätunneille enää oikein pääse. Pumppia on onneksi harvasen ilta, täytyy yrittää käydä niissä vaan ja salilla sekä pyöräilemässä, niin pysyy jonkunlainen vaihtelevuus yllä. Pumppia ja pyöräilyä aion yrittää tehdä ainakin niin kauan, kun polvi kestää. Täytyy sitten taas vähän arvioida tilannetta uudestaan.
Nyt minun pitäisi keksiä joku suunnitelma tälle elämälle! Mitä sitä haluaisi tehdä? Nyt voin periaatteessa lähteä ihan mihin vaan ja milloin vaan, jos vaan olisi vähän jotain hajua, mihin suuntaan sitä ekana ampaisisi. Mietin, että jäisin syksyksi Suomeen töihin ja keräämään rahaa, mutta enpä taida sittenkään.
On ihan kivaa olla täällä taas, mutta luulen kesän riittävän ihan hyvin. Tykkään kauheasti olla kotona ja pyöräillä kotikulmilla ja nähdä kaikkia tuttuja, mutta toisaalta tykkäsin hirveästi asua tulla ulkomaillakin. Ehkä nyt olisi parasta kokeilla ja tulla sitten aikanaan takaisin, kun taas siltä tuntuu.
Suomessa vaan pystyisi kerämään tuota rahaa niin paljon paremmin... Olemme miettineet, että lähtisimme keväällä Australiaan puoleksi vuodeksi tai vuodeksi, ja siihen pitäisi vähän pesämunaa saada kokoon. Mutta täytyy nyt katsoa, mikä suunnitelma tässä toteutuu ja mikä ei!
Tällä erää koko toukokuun palkka on mennyt aika pitkälti velkojen maksuun :P Siinä ei kauheasti säästellä ei...
Eilen lähti ihan lapasesta syöminen! Kävin kaverin luona Tampereella ja lauantai meni ihan ok, vähän söin irtokarkkeja, join pari laittisiideriä ja söin puolikkaan pitsaa. Eilen sitten lähdin kotiin ja hain kaupasta varmaan kilon irtokarkkeja ja Maraboun valkosuklaalevyn!! Namnam.
Vetelin niitä siinä sitten poskeeni ja hyvvää oli. Niin ja ostin Classicin triplasuklaajätskin myös!
Nyt on ällöttävä ja tosi raskas olo.
Tekisi mieleni koittaa vesipaastoa tänään, mutta ajattelin mennä illalla pumppiin, joten jotain on syötävä. Lueskelin kuitenkin paastosta vähän ja sitä voisi olla tosi hyvä joskus kokeilla oikeastikin. Tasaisi viikon kalorimääriä vähän.
Yritän tänää mennä tosi kevyesti kyllä, lounaaksi huitaisen rahkan ananaksella ja täytyy katsoa jos söisi jotain vielä ennen illan jumppaa. Pakko syödä jotain, ehkä toisen rahkan?... Se pitää nälän ihan törkeän hyvin poissa!
Oon nyt ollut kuukauden Suomessa ja multa on tippunut joku 2-3 kiloa. Luulen, että ne on olleet pitkälti nesteitä, joita kropassani kevään jäljiltä kannoin. Pöhötystä ja nestettä. :P Olisi kiva saada ainakin muutama kilo vielä tässä alkuinnostuksessa veks. Tuollaiset eilisen kaltaiset mättöpäivät eivät vain oikein sovi pirtaan, muuten ihan hyvä.
Olen nyt käynyt spinningin ja cx-worxin sekä spinningin ja bodypumpin yhdistelmissä muutamia kertoja. Näiden lisäksi olen käynyt salilla ja pyöräillyt aika paljon. Siinä tulee ihan kivasti erilaisia jumppatuokioita, eikä käy pelkkä salikaan puuduttavaksi. Minulla on myös tapana tehdä salilla samaa juttua kerrasta toiseen, joten pumppi ja cx tuovat siihen hyvää vaihtelua.
Salin kesälukkari vaan näyttää ohjattujen tuntien osalta siltä, että en noihin yhdistelmätunneille enää oikein pääse. Pumppia on onneksi harvasen ilta, täytyy yrittää käydä niissä vaan ja salilla sekä pyöräilemässä, niin pysyy jonkunlainen vaihtelevuus yllä. Pumppia ja pyöräilyä aion yrittää tehdä ainakin niin kauan, kun polvi kestää. Täytyy sitten taas vähän arvioida tilannetta uudestaan.
Nyt minun pitäisi keksiä joku suunnitelma tälle elämälle! Mitä sitä haluaisi tehdä? Nyt voin periaatteessa lähteä ihan mihin vaan ja milloin vaan, jos vaan olisi vähän jotain hajua, mihin suuntaan sitä ekana ampaisisi. Mietin, että jäisin syksyksi Suomeen töihin ja keräämään rahaa, mutta enpä taida sittenkään.
On ihan kivaa olla täällä taas, mutta luulen kesän riittävän ihan hyvin. Tykkään kauheasti olla kotona ja pyöräillä kotikulmilla ja nähdä kaikkia tuttuja, mutta toisaalta tykkäsin hirveästi asua tulla ulkomaillakin. Ehkä nyt olisi parasta kokeilla ja tulla sitten aikanaan takaisin, kun taas siltä tuntuu.
Suomessa vaan pystyisi kerämään tuota rahaa niin paljon paremmin... Olemme miettineet, että lähtisimme keväällä Australiaan puoleksi vuodeksi tai vuodeksi, ja siihen pitäisi vähän pesämunaa saada kokoon. Mutta täytyy nyt katsoa, mikä suunnitelma tässä toteutuu ja mikä ei!
Tällä erää koko toukokuun palkka on mennyt aika pitkälti velkojen maksuun :P Siinä ei kauheasti säästellä ei...
lauantai 11. toukokuuta 2013
Mittoja
Ha, nyt pitää heti päivittää uudestaan, hyviä uutisia!
Meitin mamma sanoi (kun ei oltu nähty neljään kuukauteen), että sää oot taas laihtunut. En tosin ole, vaan lihonut, mutta mamma vänkäsi, että vähintään olen kiinteytynyt. Kyllä mamma tietää!
Löysin mittanauhan ja vanhat mittauslukemani koneelta. Jotain on tapahtunut!
Lokakuu 2012:
Vasen reisi: 64cm
Toukokuu 2013:
Vasen reisi: : 64cm
Meitin mamma sanoi (kun ei oltu nähty neljään kuukauteen), että sää oot taas laihtunut. En tosin ole, vaan lihonut, mutta mamma vänkäsi, että vähintään olen kiinteytynyt. Kyllä mamma tietää!
Löysin mittanauhan ja vanhat mittauslukemani koneelta. Jotain on tapahtunut!
Lokakuu 2012:
Vasen reisi: 64cm
Oikea reisi: 67cm
Vyötärö kapein kohta: 107
Vyötärö levein kohta (navan yläpuolelta): 115cm
Vyötärö kapein kohta: 107
Vyötärö levein kohta (navan yläpuolelta): 115cm
Vyötärö navan kohdalta: 119,5
Toukokuu 2013:
Vasen reisi: : 64cm
Oikea reisi: 62cm
Vyötärö kapein kohta: 98cm
Vyötärö levein kohta (navan yläpuolelta): 105cm
Vyötärö navan kohdalta: 110cm
Vyötärö kapein kohta: 98cm
Vyötärö levein kohta (navan yläpuolelta): 105cm
Vyötärö navan kohdalta: 110cm
Vasen reisilihakseni on kasvanut, näen sen paljain silmin nyt kun keskityin siihen. Mittalukemassa se ei tosin näy - toivottavasti lihas kasvaa, mutta sisäreiden läski vähenee. Toivossa on hyvä elää. Toispuoleisuus johtuu oikean jalan vammasesta polvesta.
Nyt ettipäi!
Nyt ettipäi!
Väliaikatietoja
Tää viikko on mennyt hyvin! Joo, olen syönyt jonkun verran suklaata, mutta aikas vähän. Ja parasta on ollut se, ettei mun ole tehnyt sitä mieli! Sitä vaan oli kaverilla tarjolla, joten söin. Ylläri.
Mutta nyt on hei hyvä fiilis, kyllä se tästä taas lähtee.
Tällä viikolla sain aikaiseksi neljä tuntia liikuntaa, hyvä hyvä. Ja muutes, kävin tolla salilla ja näin siellä yhen vanhan koulukaverin, joka on käynyt salilla pienen ikänsä. Hän pyysi mua tekemään penkkejä ja neuvoi miten niitä tehdään ja varmisteli siinä, etten tiputa sitä tankoa ja tukehdu siihen paikkaan.
Tein ensin ilman painoja, mutta nostettiin ne sitten viiteen kiloon ja tein siinä sitten toistoja. Kaverini sanoi olevansa järkyttynyt, sillä kun hän aloitti penkit, hän ei saanut kuin ehkä neljä nostoa pelkällä tangolla. Sanoi myös masentuneensa pikkuisen, sillä jaksoin tehdä enemmän toistoja viiden kilon painoilla kuin hän. :)
Jäi tosi hyvä mieli! Näin sitä pitää. Harmi, että mun kaikki hienot lihakset on läskien alla piilossa. :D Oisin halunnut tänäänkin salille, mutta se meni kiinni ennen kuin pääsin töistä, ja huomennakin se on kiinni. Tyhymää!
Mutta nyt on hei hyvä fiilis, kyllä se tästä taas lähtee.
Tällä viikolla sain aikaiseksi neljä tuntia liikuntaa, hyvä hyvä. Ja muutes, kävin tolla salilla ja näin siellä yhen vanhan koulukaverin, joka on käynyt salilla pienen ikänsä. Hän pyysi mua tekemään penkkejä ja neuvoi miten niitä tehdään ja varmisteli siinä, etten tiputa sitä tankoa ja tukehdu siihen paikkaan.
Tein ensin ilman painoja, mutta nostettiin ne sitten viiteen kiloon ja tein siinä sitten toistoja. Kaverini sanoi olevansa järkyttynyt, sillä kun hän aloitti penkit, hän ei saanut kuin ehkä neljä nostoa pelkällä tangolla. Sanoi myös masentuneensa pikkuisen, sillä jaksoin tehdä enemmän toistoja viiden kilon painoilla kuin hän. :)
Jäi tosi hyvä mieli! Näin sitä pitää. Harmi, että mun kaikki hienot lihakset on läskien alla piilossa. :D Oisin halunnut tänäänkin salille, mutta se meni kiinni ennen kuin pääsin töistä, ja huomennakin se on kiinni. Tyhymää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)