Lomailu loppu tähän

Jaahas, ei tässä muu auta kuin lopettaa tuo armoton syöminen. Neljä päivää jo hei, ohhoh. Tänään on ollut aivan älyttömän raskas fiilis, huomenna on pakko jo syödä salaattia tai jotain tuoretta ja kevyttä. Tänään meillä olisi ollut salaattia, mutta jouduimme heittämään sen menemään, kun se löytyi jääkaapista yön jäljiltä aivan umpijäässä. Vähän on kaapin säädöt vissiin vinksallaan.

Pläff. On ihan lässähtänyt olo, mutta en taida näin joulun jälkeen olla ainoa. Huomenna salille! :)

Shopppiiinggg~~

Olen tehnyt itselleni täällä tarkan päiväbudjetin, mutta tänään kyllä rajat venyivät ja paukkuivat oikein kunnolla. Mutta löysin uuden takin! Se oli oikeasti ihan pakko-ostos, oli oli! Vanha on jo niin kulahtanut ja sitä on jouduttu jo vähän paikkailemaankin. En tosin aio sitä pois heittää, varmasti sille löytyy vielä käyttöä. Ihana on, heti ottaisin toisen samanlaisen jos löytäisin. Tuollaisen vanhan siis. Vaikka on toi uusikin kiva! Me gusta.

Löydettiin täältä ihan hervoton joulukuusi. Kolmen kerroksen kokoinen, enkä millään tajua, miten hitossa se on tuotu sisälle?? Missään ei tunnu olevan ihmissilmälle näkyvää mahdollista kulkuväylää. Ei ymmärrä. Ihmeellinen on maailma!

Iso on.

Eikö jouluviikolla voikin olla pari karkkipäivää? Kävin sentään salilla tänään ja aiotaan huomennakin mennä, siellä pääsee oikein joulusaunaan. Täytyy varmaan itse vielä männyntuoksut saunaan, niin pääsee kunnolla tunnelmaan!

Näihin tunnelmiin, ihanaa joulua kaikille sinne lumiseen Suomeen! Olisipa täälläkin lunta. <3

Voihan nivelet

Tämä treenikalenteri ei näytä ihan huippuunsa viritetyltä. Viime viikolla minulle iskettiin piikkiä niveliin ja otettiin turhat kertyneet nivelnesteet veks, ja päälle laitettiin viikon ehdoton liikuntakielto. En tämän reissuni takia tosin pystynyt sitä liikuntakieltoa oikein noudattamaan, mutta vältin mitään varsinaista urheilua, vaikka paljon tulikin käveltyä. 

Niveleni ovat kestäneet tosi hyvin ja pitkään tätä niille uutta rasituksen määrää. Polvi ja lonkka oireilevat kuitenkin siihen malliin, että aion toistaiseksi jättää hyppypomppujumpat pois ja yritän sen sijaan käydä kuntosalin lisäksi uimassa, kun kerran sellainen uima-allas tuolta salilta löytyy. On se sentään tyhjää parempi ja hyvä liikuntamuoto nivelille. 

Jos olisi joku peppuvatsakeskivartalomikälie-jumppa, jossa ei varmasti olisi mitään hiton kyykkyjä tai pomppimisia, niin voisin kyllä mennä sinne oikein mielelläni. Mutta jotenkin ohjaajat saavat kaikkiin jumppiin erityisesti niitä kyykkyjä ujutettuja, ja ne ovat polvelleni kaikista pahinta mahdollista kidutusta. Toki voisin jättää ne liikkeet tekemättä, mutta oikeasti tulee niin tyhmä ja laiska fiilis, että on ikävää olla koko jumpassa, jos ei pysty tekemään niitä liikkeitä täysillä. Plähh.

Olen vaihtanut crosstrainerin ja pyöräilyn nyt vallan juoksumatolla kävelyyn, enkä aio kokeilla, kestäisikö tuo polvi nyt piikittelyn jälkeen crossausta vai ei. En halua ärsyttää sitä yhtään enempää kuin on "pakko".

Täytyy katsoa, auttaisiko askelkyykkyjen ja hyppyjen vaihto uimiseen rauhoittamaan tätä niveltilannetta. Lääkärini haluaisi alkaa rukata lääkkeitä, mutta yritin selittää hänelle, että nyt on oikeasti viime puoli vuotta ollut päällä niin harvinaisen kova rasitus, ettei ei ole ihme, jos nivelet oireilevat. Sen perusteella ei myöskään mielestäni kannattaisi vetää mitään valtavia johtopäätelmiä reuman tilanteesta. En tiedä, voiko miltään reumalääkkeeltä vaatia sellaisia ihmeitä, joita minun nivelteni ja näiden jumppien pitkäaikainen yhdistäminen vaatisi.

En millään viitsisi alkaa vekslaamaan noita lääkkeitä, kun ne ovat toimineet niin hyvin jo monta vuotta... Ja lisäksi nyt kun olen täällä ulkomailla se on aika mahdotonta ainakin tänä keväänä.

Jos nyt aion jäädä tänne, niin täytyy yrittää kirjoittautua paikallisen lääkärin vastaanotolle ja alkaa sitten miettiä, miten tätä aletaan hoitamaan. 

Reuma, et tee mun seikkailuista ainakaan yhtään helpompia.


Vko 47
3h kuntosali
1h peppuvatsa
n. 2,5h kävelyä
Yhteensä: n. 6,5h

Vko 48
4h kuntosalia
1h bodybalance
1h peppuvatsa
 Yhteensä: n. 6h

Vko 49
n. 3h hiihtoa
 
Vko 50
1h hiihtoa
Rutkasti hyötyliikuntakäppäilyä

Vko 51
3h salia
30min uintia
Hyötyliikuntakäppäilyä
Yhteensä: 2,5h

Eksyksissä kiloviidakossa

Mjaha, mjaha, mielenkiintoiset vaakalukemat sen kun jatkuvat. Pääsin kuin pääsinkin paikalliselle salille ja hyppäsin tietysti löytämäni vaa'an päälle innolla, utelias kun olen. Kämpän vaaka näytti siis +5kg viikko sitten kotona Suomessa saatuun lukemaan verrattuna, ja tämä salivaaka sellaiset +10kg. Sitten löysin lopulta vielä yhden, joka näytti suunnilleen samaa lukemaa, tai vähän ehkä vähemmän.

Olen menossa muutaman viikon päästä käymään kotona, ehkä otan siellä sitten vasta uuden ehkä vähän vakavammin otettavan lukeman... Nyt olisi enää reippaat viisi kiloa saatava irti, ja pääsisin alle 80 kilon!! Ai kän duu tis!

Tuo uusi sali on aivan mieletön, siellä on uima-altaat ja saunat ja kaikki. Sauna tosin on sellainen noin 60-asteinen koppi, jossa ei ole kiuasta, eikä siis mahdollisuutta heittää löylyä. Seinässä on lisäksi kyltti ja varoitus, ettei siellä saunassa saisi olla kymmentä minuuttia kauempaa. Saa aika lailla rauhassa istuskella siellä, ei tunnu olevan kauhean suosittu harrastus täällä päin!

Ruokailut ovat menneet ihan ok (paitsi tänään), jos sitä ei lasketa, että tällä viikolla on ollut kohtuullisen monta juomailtaa. Ei voi kieltäytyäkään! Mutta kyllä se tästä.

Joulusta tulee kansainvälinen, kun tänne kämpille tulee monenlaista pallontallaajaa, ja kaikkien olisi määrä kokkailla vähän jotain omilta kotikonnuiltaan. Aiomme koittaa väkertää karjalanpiirakoita, saa nähdä jääkö vain yritykseksi!

Aina nälkä

Aaaakkkhh, kauhea nälkä koko ajan goddamnit!!

Nyt on vähän alle viikko sitten palloiltu täällä uusilla mailla. En ole ehtinyt keskittyä syömisiin, vaan olen syönyt todella harvakseltaan ja vähän mitä sattuu. Heti kun tässä vähän kotiutuu, täytyy alkaa tutustua paremmin markettien tarjontaan ja alkaa vähän pohtia kokkailuvaihtoehtoja.

Viime päivät on ollut vähän kuumeinen ja huimaava olo, mutta yritän mennä tällä viikolla, mieluiten huomenna, hakemaan jäsenyyden paikalliselta salilta. Eiköhän se olo tästä lähde paranemaan.

Uff, uuden asunnon vaaka näyttää viisi kiloa enemmän kuin alle viikko sitten Suomessa... en taida ihan kuitenkaan luottaa siihen. Se olisi jo vähän turhan tehokasta massannostatusta :D

A Blog with Substance!

Jee sain JB:ltä tällaisen haasteen. Kiitos! :) Nämä ovat hauskoja, nämä tällaiset haastehommelit.

Tässä tulevat säännöt:

- Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

- Ilmoita heille tunnustuksesta

- Kerro kahdeksan asiaa itsestäsi

1.Tällä kertaa uskon ihan oikeasti, että voisin saada tämän pudotetun painon myös pidettyä poissa. En ole antamassa periksi, en todellakaan. Olen tehnyt niin ihan liian monta kertaa aikaisemmin.

2. Täytän pientä "unelmien kirjaa", johon kirjoitan inspiroivia lausahduksia ja unelmiani, jotka haluaisin toteuttaa. Lueskelen kirjaa säännöllisesti muistuttaakseni itseäni siitä, millainen haluaisin olla ja mitä haluaisin elämässäni saavuttaa.

3. Elän nyt todella jännittävää vaihetta. Olen juuri valmistunut ja oikeastaan kaikki mahdollisuudet ovat avoinna... mihin suuntaan sitä lähtisi? Pelkään, että valitsen nyt väärin ja tuhlaan vuosia tekemällä jotakin, vaikka minun olisi pitänyt keskittyä johonkin aivan toiseen asiaan.

4. Olin viime vuonna joulun ulkomailla ja niin käy tänäkin jouluna. Minulla on siitä vähän huono omatunto, lähinnä isoäitini vuoksi. Mutta ei se yksi päivä vuodesta kai mitään tarkoita? Olemme kuitenkin läheisiä ja näemme usein aina, kun olen kotipaikkakunnallani.

5. Haluaisin joskus kirjoittaa kirjan. Minulla vain ei ole siihen vaadittavaa pitkäjänteisyyttä kirjoitustaidosta puhumattakaan. Ehkä joskus voisin kehittyä sen verran, että kirjan kirjoittaminen voisi oikeasti olla edes lähes realistinen ajatus.

6. Minua vähän kaduttaa valitsemani ala. Miksen valinnut jotain sellaista ammattia, jota voisin harjoittaa muuallakin kuin Suomessa? Miksi?!

7. Uskon, että jos oikeasti haluaa jotakin tarpeeksi lujasti, sen voi myös saavuttaa.

8. Uskon karmaan.

Olipas oikein työn ja tuskan takana tämä! Tämä on kiertänyt aika pontevasti jo ainakin minun lukemani blogit läpi, joten jätän tämän kaikille vapaasti käytettäväksi. Yhden kuitenkin haluaisin haastaa, ja se on Sam! Sinun blogissani tämä ei käsittääkseni ole vielä ollut?

Miksi ulkomailla on helpompi laihduttaa?

Laihduttajan reissublogia pitävä Sam kirjoittaa siitä, miten laihdutusurakasta voi selviytyä reissatessaan pitkin poikin maapalloa. Innostuin tässä miettimään itsekin laihduttamisen ja matkailun yhdistelmää.

Uskon tuohon taktiikkaan täysin, sillä ainakin omat kokemukseni puhuvat matkustamisen ja laihduttamisen puolesta. Oikeastaan aina, kun lähden jollekin matkalle, oli se sitten viikon mittainen leiri tai kahden kuukauden/puolen vuoden pituinen muu pyrähdys, niin painoni putoaa reissun päällä.

Ennen söin matkoilla ehkä vieläkin epäterveellisemmin (jos mahdollista) kuin kotona. Siitä huolimatta yleensä vähäiseksi jäänyt ruokamäärä (vaikka yleensä sitäkin lihottavampi) ja väkisin tullut liikunta saivat vaa'an numerot painumaan alaspäin.

Viimeksi laihduin kunnolla reissussa vuonna 2008, mutta nekin kilot lihoin kunnioitettavasti takaisin kotiin palattuani. Näin se kaava on aina toiminut. Sama temppu toimi viime syksynä, paitsi että tällä kertaa en ole lihonut takaisin.

Noiden matkasyömisten suhteen on kyllä hiukan tapahtunut edistystä, sillä tämän vuoden puolella tekemilläni matkoilla mässyttäminen ja suklaapatukoiden mutustelu on jäänyt onneksi vähemmälle. Ehkä sinne päähän on uppoutunut edes jotain... Parasta on ollut se, etten ole oikeastaan edes kaivannut niitä suklaavälipaloja tai muita. Voisiko siitä tavasta päästä oikeasti kokonaan eroon?

Olen nyt saanut ruokakauppareissujeni ostoslistan jotenkin täsmäämään siinä mielessä, että tiedän, mitä "terveellisiä" juttuja haluan arkena syödä ja kuinka paljon. Olen myös löytänyt itselleni sopivat rahkat ja raejuustot ja muut. Nyt torstaina edessä olevan muuton myötä täytyy toivoa, että pystyn aloittamaan uudessa maassa täysin puhtaalta pöydältä ja jaksaisin tutkia niitä paikallisen ruokakaupan hyllyjä sen verran, että löytäisin sieltä hyvät ja terveelliset tuotteet näiden Suomi-versioiden tilalle. Se jää nähtäväksi.

Mutta tämän aamuyön johtopäätöksiin: kannattaa lähteä reissuun. Säästöt ehkä hupenevat, mutta laihtunut kroppa ja terveys kiittävät.

"Miullon sellane periaate et rahat menee ennemmi tai myöhemmi ja jos on kivaa ni ennemmi."