Joskus teininä olin todella lihava (nythän en ole) ja laihdutin valtavan määrän yhdessä kesässä. Silloin vain pyöräilin, en käynyt salilla tai missään jumpissa. Miten oikein tein sen? En tajua ollenkaan. Nyt ei lähde, ei sitten millään. Ehkä se jekku olisikin, että siihen ei saisi keskittyä niin paljoa… Sinä kesänä pyöräilimme kaverini kanssa joka päivä, vietimme aikaa ulkona. Jos nytkin voisi tehdä niin, niin ehkä tulisi tuloksiakin.
Miksi en voisi elää elämääni ajatellen olevani kaunis?
Miksen voisi päättää, että ihmisten mielipiteillä ei ole väliä? Hyvinä hetkinä
pystynkin, hyvinä hetkinä oma keho tuntuu hyvältä. Keho on temppeli, koti.
Siellä pitäisi viihtyä. Eikö?
Tahtoisin elää juurikin kuten Gabourey Sidibe. Uskomaton nainen.
Mittasin äsken ympärysmitan navan kohdalta. ~116cm! Se tarkottaisi, että se on vähän kaventunut maaliskuusta! :) Täytyy huomenna mitata paino aamulla. Viikonloppu ei ehkä mennyt kauhean hyvin, mutta maanantaina sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti