Minusta tuntuu, että luulen näyttäväni paremmalta kuin mitä oikeasti näytän. Kaipaan sitä tunnetta, että omaa kuvaa katsoessani ajattelisin näyttäväni siinä hyvältä, sillä joskus olen kokenut niitäkin. Parhaita ovat yllätykset, kun itsellä on aivan järkyttävä olo, mutta kuva onkin hyvä. Tai no, hyvä ja hyvä...
Nyt esimerkiksi tuolla lomalla otettiin tietysti paljon kuvia ja voi jeesus... Miksi itsellä on niin paljon parempi olo omasta kropasta kuin miltä se oikeasti näyttää? Minulla oli niin hyvä olo tuonne mennessä ja ajattelin, että nyt saadaan kivoja kuvia. Kaikkea vielä, suuri osa on aivan järkyttäviä.
Eihän se kroppa olisi tietenkään voinut muuttua mitenkään näkyvästi ainakaan, kun paino ei ole liikkunut oikeastaan minnekään. Toivoisin, että minulla olisi parempi käsitys syömisistäni, sillä luulen syöväni itseltäni salaa. Ajattelen, että tämä on ihan ok, ei tässä ole niin paljoa kaloreita ja sitten vain pistän menemään.
Olen syönyt mielestäni hyvin entiseen verrattuna varsinkin, mutta ne karjalanpiirakat ja pizzat voisi edelleen jättää pois. En syö oikein leipää, ja nuo piirakat ovat toimittaneet leivän virkaa. Ehkä täytyisi opetella syömään sitä leipää... bahh. Vai mitä muuta tositositosi helppoa voisi tehdä nopeasti? En tiedä. Mutta nuo kaksi ovat suurin ongelmani. Lisäksi minun pitäisi syödä useammin. Takaraivossa vaan on sellainen olo, että useammin syödessä kalorit kasaantuvat ihan hulluna, ja on parempi syödä kerran ja paljon. Pöh.
Ehkä yritän saada tämän liikunnan jäämään tavaksi ja alan sitten keskittyä enemmän syömiseen. Pakkohan sen painon on kuitenkin johonkin liikkua, kun minullakin on ylipainoa sentään tosi paljon? Ja syön huomattavasti paremmin kuin ennen ja liikun. Edelleen viikonloppujen riennot ovat ongelma, mutta eivät nekään ihan niin mahdottomia tilanteita enää kuin mitä aiemmin.
Olen pitänyt päässäni kropan muutosaikatauluna vuotta, sillä ensi kesänä haluaisin jo tuntea oloni paremmaksi, ja tietysti myös näyttää paremmalta. Yleensä olen toivonut nopeita muutoksia, mutta tämä kesä näyttää ainakin sen, että niitä minun on mahdotonta saada. Kroppani on aika järkky ja nyt tuntuu vaikealta uskoa, että se voisi ikinä näyttää kovin hyvältä. No, ehkä vaatteet päällä se voisi olla joskus mahdollista... Siihen täytyy ainakin luottaa, että jaksaa mennä eteenpäin.
Nyt kyllä jaksaa väsyttää. Tarvitsisi toisen loman tuosta reissusta palautumiseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti