Olen yrittänyt nyt syödä useammin ja paremmin, mutta annoskoissa olisi vielä parannettavaa. Töissä mutustan hedelmiä ja rahkaa, jotta kotiin mennessä nälkä ei pääsisi ihan mahdottomaksi. Olen miettinyt leipää... En onnekseni syö sitä paljoa, mutta ruisleipä on osoittautunut hyväksi aamu- ja välipalaksi. Mieluiten olisin kokonaan ilman. Suurin haasteeni on ollut nyt karjalanpiirakoiden jättäminen. Vaikeaa! Millä korvata?
Innostuin syömään tomaatteja aika reippaanlaisesti, mutta refluksitautini ilmoitti, ettei se ollutkaan niin hyvä idea. Olen ottanut töihin mukaan ateriankorvausmehuja, jotka ovat ihan ok, mutta niiden lisäksi syön mielelläni myös hedelmän. Ehkä se mehu on parempi jättää pois ja pysytellä ihan vaan hedelmissä?
Kaikista suurin saavutus on karkkien jättäminen. En ole syönyt yhtään suklaata enkä karkkia kokonaiseen kuukauteen! Siis kokonaiseen kuukauteen!! Uudenvuoden jälkeen päätin ja se on ollut yllättävän helppoa. En ole ostanut kaupasta mitään hyvää, eikä ole oikeastaan tehnyt edes mieli! Ennen mieliteot olivat niin kovia, että saatoin lähteä kauppaan ihan vaan hakeakseni karkkia.
Uskomatonta. Olen oikeasti niiiiin niin niin iloinen. Syy, miksi olen heittäytynyt totaalikieltäytyjälinjalle on se, että pelkään repsahtavani kunnolla. Jos aloitan, pelkään saattavani syödä kaksi päivää putkeen. Parempi yrittää pysytellä irti niin kauan kuin pystyn.
Jotenkin tuntuu, että elämästä puuttuvat nyt ne pienet palkitsemishetket. En voi käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan leffaa ja syömään karkkia, se ei odota kotona palkkiona selviytymisestä kurjan päivän vaatimuksista. Se on vähän outoa. Ehkä siihenkin tottuu?
Olen niin sokerikoukussa. Karkittomuuden on pakko alkaa näkyä painossa jossakin kohtaa. Vaikka lautaskoot olisivatkin vielä liian suuria, ovat niiden sisällöt onneksi sentään vaihtuneet parempaan. Syön huomattavasti enemmän salaatteja ja sellaiset valtavat ahmimiskohtaukset ovat olleet pienemmässä roolissa. Tämän kuukauden aikana on myös ollut paljon energisempi olo kuin esimerkiksi kesällä tai syksyllä oli. Sokeri on pahin huume, oikeasti.
Olen kyläillessä ottanut tarjottavia, mutta pysynyt irti karkeista. Nyt kun saisi vielä kunnon reeniä päälle, niin johan lähtisi lyyti kirjoittamaan. Olen saleillut, mutta mieli tekisi bodypumpiin... Saatan käydä katsomassa, miten polvi kestää. Olin niin hyvässä kuosissa alkusyksystä, että pumppi kyllä kannattaisi. Saisi omaan salitreeniin vaihtelua ja haastetta.
Olipas tässä jorinaa. Riittänee tälle illalle!
weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti